Avaukset 6.1. 2012 -
Näissä keskusteluissa on aina ongelmana se, että päätöksiä teetetään yhden virallisen virkamiestotuuden kertovien arvioiden ja näkemysten pohjalta. En epäile Suomen Pankin ja ministeröiden vastuullisten virkamiesten rehellistä pyrkimystä todellisuutta väärentämättömiin lukuihin. Yhtä kaikki tosiasia on, että istuntosalin ulkopuolella tutkimuslaitoksissa ja ekonomistikunnassa vallitsee paljon laajempi näkemysten kirjo, johon hallitus ei koskaan kollektiivina pääse tutustumaan. Kukaan ei myöskään kiellä, että jokainen arvio on äärimmäisen herkkä pieniinkin muutoksiin pohja-arvoissa. Siten pienikin ylitys hyvin varovaisiin kasvuennusteisiin voi lähes poistaa koko laskennallisen sopeuttamistarpeen lyhyellä aikavälillä. Vaikeutta lisää myös se, että sopeuttamistoimet – leikkaukset ja veronkorotukset – voivat herkästi edelleen heikentää kasvua ja johtaa kasvua kuihduttavaan ja työttömyyttä kasvattavaan kierteeseen, jossa myöskään alijäämä ei supistu läheskään tavoitellua määrällä.
Yksimielisyys ainakin otsikkotasolla vallitsee siitä, että nyt on tehtävä isoja ja kauskantoisia rakenneuudistuksia, jotka vahvistavat talouden ja varmistavat hyvinvointivaltion toiminnan myös tulevaisuudessa. Kun – ja siis samalla iso jos – niissä onnistutaan voidaan välitöntä sopeuttamistoimien tarvetta olennaisesti vähentää. Isoimmat asiat ovat jo työn alla oleva puolustusvoimauudistus, harmaan talouden torjumisohjelma, kaavailtu kuntauudistus ja työurien pidentäminen. Tähän listaan on ehdottomasti lisättävä julkisen terveydenhuollon laadun ja saatavuuden turvaava ja yksityisten terveysmenojen kasvun katkaiseva terveydenhoitouudistus. Puolustusvoimauudistus on ainoa hallituksessa jo selkeästi sovittu asia ja harmaan talouden torjuntaohjelman perustakin on jo hallitusohjelmassa valettu, muut ovat aika alkutekijöissään ja on vaikea uskoa, että niistä muutamassa viikossa saataisiin täsmällisiksi luvuiksi muutettavaa tolkkua. Yritettävä kuitenkin on, sillä muutoin kamreerikammalla tehty kehyssopeutus voi tuottaa jopa enemmän vahinkoa kuin kestävyyttä taloudenpitoon.
29.2. 2012
Pohjoismaat esiintyivät kokouksessa yhdellä yhdessä laaditulla puheenvuorolla, johon myös kolme Baltian maata yhtyivät. Tämä on hyvä esimerkki koko Euroopan unionille, jonka on ollut aivan liian vaikea viime aikoina päästä samaan.
Kokouksessa kukaan ei avoimesti esittänyt sotilaallisiin voimatoimiin ryhtymistä Syyrian tilanteen ratkaisemiseksi. Selvää kuitenkin on, että mitä pidemmälle kriisi jatkuu sen lähemmäksi tullaan jo avointa sisällissotaa, jonka osapuolille alkaa kertyä ulkopuolisia tukijoita, aseistajia ja rahoittajia.
Tunisista jatkoin Turkin ulkoministerin kanssa Istanbuliin yhdessä järjestettyyn rauhanvälitysseminaariin. Yhteistyömme rauhanvälityksen edistämiseksi on saanut meidätkin positiivisuudellaan yllättäneen vastaanoton ja kokoamamme rauhanvälityksen ystävämaiden ryhmä tulee laajenemaan merkittävästi.
25.2. 2012
Kreikan tukipaketti 2.0.
Uusi Kreikan tukipaketti on harsittu taas kasaan Brysselissä, tällä kertaa aikaisempaa vaimeamman hypetyksen säestämänä. Päätöksentekijätkään tuskin uskovat, että tällä lopullisesti ratkaistaisiin Kreikan ongelmat ja euron epävakaus, mutta vieläkään rohkeus ei riittänyt tekemään vähemmän huonoja ratkaisuja koko Kreikan velan uudelleenjärjestämisestä. IMF:n laskelmien valossa on edelleen epävarmaa, että Kreikan saneerausohjelman täydellinenkään toteutuminen nostaisi maan velkakestävyyden riittävälle tasolle. Ja vaikka Kreikka haluaisikin täyttää tinkimättä uuden ohjelman viimeistä piirtoa myöten – mikä on kysymysmerkki, sillä kahden johtavan puolueen sitoutuminen siihen myös vaalien jälkeen ei paljoa auta, jos niillä yhdessäkään ei enää ole enemmistöä – on sen kyky siihen näiden lukujen valossa kyseenalainen.
Suomella on ollut muita enemmän realismia tilanteen arvioinnissa, minkä vuoksi olemme myös turvanneet suomalaisten edut ennen ratkaisua allekirjoitetulla Suomen ja Kreikan sopimuksella uusien lainojen vakuuksista. Pahimmassa tapauksessa ei sekään turvaa kaikkia saataviamme, mutta olemme nyt kuitenkin muita paremmassa asemassa. Tästä kiitos hallitusohjelmaa tiukasti toteuttaneelle valtiovarainministeri Urpilaiselle.
Tärkeätä on nyt mahdollisimman pian saada väliaikainen ERVV mekanismi korvattua ja sulautettua uuteen pysyvään EVM vakausmekanismiin. Silläkin on heikkoutensa, mutta kuitenkin oleellisesti paremmat edellytykset menestyä kuin tähänastisilla improvisaatioratkaisuilla. Six pack-lainsäädäntö antaa voimaantullessaan tehostetut keinot talousvakauden valvontaan. Sen jälkeen voimmekin sitten jäädä katsomaan, tuoko kiistanalainen sopimus talousunionista – saksalaisten ajama finanssipakti – vielä lisäarvoa tai -vahinkoa.
21.1. 2012
Washingtonin vierailuni ensimmäinen ohjelmanumero oli Suomen ja Afganistanin lähetystöjen yhdessä Yhdysvaltain ulkoministeriön kanssa lähetystössämme järjestämä paneelikeskustelu, jonka aiheena oli naiset, rauha ja turvallisuus Afganistanissa ja YK:n turvaneuvoston päätöslauselman 1325 toteuttaminen. Talo täyttyi väestä tilaisuudessa, jossa kaikki vahvistivat voimakkaan sitoutumisensa naisten aseman vahvistamiseen Afganistanissa ja myös siihen, että tavoiteltu sovinto talebanin taistelijoiden kanssa ei saa toteutua naisten aseman ja oikeuksien kustannuksella.
Ulkoministeri Hillary Clintonin ja koko Obaman hallinnon vahva sitoutuminen naisten aseman vahvistamiseen on yksi Suomea ja Yhdysvaltoja yhdistävä asia, jonka merkeissä harjoitamme tuloksellista yhteistyötä. Myös virallisen ohjelmani tärkeimmässä tapaamisessa ulkoministeri Clintonin kanssa tämä oli meitä yhdistävä lähtökohta, ja yhteisiä näkemyksiä ja yhteistyökohteita löytyi kaikista muistakin aiheista tapaamisessa, jossa ajankohtaiset huolenaiheet Pohjois-Afrikasta Lähi-idän ja Syyrian kautta Iraniin olivat keskeisesti esillä. Emme halua nähdä alueella mitään uusia väkivaltaisia konflikteja ja pommitusiskuja, vaan tuemme täysimääräisesti kaikkia diplomaattisia ponnisteluja väkivallan lopettamiseksi ja kestävien ratkaisujen löytämiseksi.
Meille tärkeän asian, kattavan ja vahvan kansainvälistä asekauppaa koskevan sopimuksen aikaansaamisen Clinton vahvisti olevan myös heidän tavoitteensa, samalla kuitenkin viitaten siihen, että kongressin republikaaninen oppositio ei ole samoilla linjoilla. Tämän ja monen muunkin asian suhteen on tietysti tärkeää, että USA:stakin löytyvät synkimmät poliittiset voimat taantumuksellisine näkemyksineen eivät ota tulevaa hallintoa haltuunsa. Tämän toteaminen on yhtä luonnollinen asia kuin se, että amerikkalaiset kiinnittävät huolestunutta huomiota myös Euroopan demokratiaa uhkaaviin kehityspiirteisiin Unkarissa ja muualla. Koetin kuitenkin vakuuttaa, ettei Suomen perussuomalaisia tule kokonaisuudessaan lukea näihin synkkiin voimiin. Puoluejohtaja Soinin tulevista linjauksista riippuu olenko syyllistynyt väärän todistuksen antamiseen vai en.
17.2. 2012
Helsinki Prosessi Review Conference
Globalisaatiota ja demokratiaa käsitellyt Helsinki Prosessi käynnistettiin Tansanian ja Suomen yhteisenä hankkeena kymmenen vuotta sitten, ja se saatettiin päätöksen kuusi vuotta myöhemmin, jolloin loppuraportti luovutettiin YK:n pääsihteerille. Kun nyt järjestimme yhdessä Tansanian ulkoministerin Bernand Memben kanssa vetämäni kaksipäiväisen Helsinki Prosessi + 10 konferenssin Hanasaaressa, emme olleet herättämässä prosessia uudelleen henkiin, vaan tekemässä yhdessä siinä mukana olleiden lukuisten yhteistyökumppanien kanssa kertaluonteisesti tilannearvioita siitä, miten maailma tänään makaa ja mitä Prosessissa työstetyille ajatuksille ja esityksille on tapahtunut. Toisena ajatuksena oli saada samoilta kumppaneilta tukea Suomen hallituksen ohjelmassa oleville monille globalisaatiohallintaa koskeville tavoitteille ja kuulla heidän näkemyksiään siitä, miten niitä voitaisiin konkretisoida ja viedä eteenpäin.
Tilaisuudessa vallitsi innostunut henki, käydyt keskustelut antoivat paljon hyödyllisiä ajatuksia ja kaikki kutsutut pitivät aloitetta konferenssin järjestämisestä tervetulleena. Vaikka prosessia sellaisenaan ei enää käynnistetä, on tarpeen ylläpitää ja kehittää prosessissa rakennettuja monipuolisia yhteistyösuhteita kansalaisyhteiskuntaan ja muihin toimijoihin, samoin kuin prosessin ystäväryhmänä tunnettuun joukkoon valtioita, joiden kanssa olemme vieneet joitain valikoituja hankkeita eteenpäin. Tämä voi johtaa esim. pienten työryhmien kokoamiseen valittujen kysymysten merkeissä ja erillisten sivutapahtumien järjestämiseen Helsinki Prosessin brändiä käyttäen, esim. Rio + 20 kokouksen yhteydessä Rio de Janeirossa kesäkuussa.
15.2. 2012
On edelleen pyrittävä siihen, että YK:n turvaneuvosto voisi ottaa sille kuuluvan vastuun väkivallan lopettamiseksi. Tämä on edelleen myös Arabiliiton tavoite ja sen yrityksille löytää tie väkivallan lopettamiseen ja demokratiaan johtavaan ratkaisuun Syyriassa on annettava kaikki tuki. Yhä selvempää on, että tällaisen ratkaisun yksi edellytys on Assadin poistuminen maan johdosta. Selvää on myös, että tässä ei haeta sotilaallista ratkaisua vaan prosessia, joka lopettaisi kaiken sotilaallisen voimankäytön. Näille diplomaattisille ponnisteluille ja niiden tueksi tarvittaville sanktioille Suomi on valmis antamaan kaiken tukensa. Siihen kuuluu myös valmius tukea Syyrian oppositiovoimia, joiden uskottavuutta heikentää niiden jatkuva keskinäinen hajaannus.
12.2. 2012
Tulevaisuudessa puolustus perustuu nykyisen n. 350 000 sotilaan reservin asemasta n. 230 000 sotilaan suuruiseen suhteellisesti paremmin varustettuun ja toimintakykyisempään mobilisoitavaan joukkoon. Tällainen uudistus ei vielä ole kovin dramaattinen ja jää vielä vaatimattomammaksi kuin useissa Euroopan maissa tehdyt muutokset. Tällaisena se vastaa ennakoitavissa olevia tarpeita, tehtäviä ja uhkakuvia, joita ei enää pidä pälyillä vuoden 1939 maailmasta vaan 2000 luvun kasvavan keskinäisriippuvuuden maailman ja sen laaja-alaiseen turvallisuuteen kohdistuvien haasteiden valossa.
Vaikka presidentti Suomessa on ensi sijassa arvojohtaja, on hän edelleen enemmän kuin pelkkä "representatiivinen figuuri". Hän voi monin tavoin vaikuttaa politiikan agendaan, vaikka päätökset viime kädessä ovat ankkuroituneet eduskuntaan ja sen luottamusta nauttivaan hallitukseen. Ei ole syytä epäillä etteikö hallituksen ja presidentin yhteistyö ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tule jatkumaan yhtä hyvänä ja luottamuksellisena kuin tähänkin saakka.
7.2. 2012
Nykyisen hallituksen ohjelmassa onneksi entisessä muodossaan kuopatun valtionhallinnon tuottavuusohjelman typerimpiin seurauksiin on kuulunut poliisitoimen heikentäminen kansalaisten arkiturvallisuuteen kielteisesti heijastuvalla tavalla. Poliisihallinnossa on kyllä epäilemättä edelleenkin toimintojen tehostamisen tarvetta, mutta henkilöstön vähentämiseen sen ei pitäisi johtaa. Poliisi on tähän asti ollut luotetuimpia ja arvostetuimpia julkisia palveluja. Tämä perustuu siihen, että suomalainen poliisi toimii yleensä fiksusti ja pätevästi, silloin kun paikalle ehtii. Yhä useammin ei ehdi, ei syrjäseuduilla eikä pienempien rikosten selvittämiseen. Tämä tulee vääjäämättä laskemaan poliisitoimen arvostusta, kun ihmiset eivät enää koe saavansa sitä usein ennaltaehkäisevää turvaa ja palvelua, jota poliisitoimi oikein hoidettuna tuottaa.
Sivutuotteena tästä poliisitoimen kurjistamisesta on yksityisiin turvapalveluihin ja jopa henkivartijoihin kohdistuva kasvava kysyntä. Jotkut tuottavuusohjelman arkkitehdit ovat nähneet tämän toivottavana ja tavoiteltavana kehityksenä, kun yksityiselle yritteliäisyydelle luodaan näinkin tilaa. Laadukkaiden ja toimivien poliisipalvelujen tarjoaminen kuuluu kuitenkin julkisen vallan ydintehtäviin eikä niitä voida yksityistää ilman oikeusturvan ja arkiturvallisuuden merkittävää heikentämistä. Toivottavasti tämä ymmärretään, kun kehysriihessä jälleen joudutaan punnitsemaan veronkorotusten ja säästöjen suhdetta.
3.2. 2011
Pohjoismainen malli
Pohjolan sosialidemokraatit ja ay-johto kokoontuivat yhteistyöjärjestö SAMAK:in vuosikokoukseeen Tukholman lähellä. Suurimman huomion vei Ruotsin demareiden uuden puheenjohtajan Stefan Löfvenin esiintyminen. Häneen kohdistuu nyt suuria odotuksia Ruotsin demareiden syöksykierteen pysäyttäjänä, ja ainakin eilisen perusteella voi uskoa hänen myös tässä onnistuvan.
Keskustelujen pääaiheena oli ns. pohjoismainen malli, jonka vahvuuksista, heikkouksista ja päivittämisestä päätettiin käynnistää yhteinen tutkimusprojekti. Vaikka jotkut sosialidemokraatit puhuvat pohjoismaisesta mallista nimenomaan sosialidemokraattisena mallina, olen Norjan Jens Stoltenbergin kannalla siinä, että vaikka sosialidemokraateilla on aivan erityinen ja aikanaan ratkaiseva osuus kaikissa kansainvälisissä vertailuissa vahvuutensa osoittaneen pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin kehittämisessä, on kyse sellaisesta yhteiskunnallisesta solidaarisuutta toteuttavasta toimintatavasta, joka yhdistää ihmisiä pohjoismaissa myös paljon laajemmalla pohjalla.
Jo yli seitsemän miljardin ihmisen asuttamassa keskinäisen riippuvuuden maailmassa meillä voi olla parhaimmassakin tapauksessa vain muutama vuosikymmen aikaa sopeuttaa kaikki ihmiset toiminnot ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen vaatimuksiin. Vaikka Pohjolassakin olemme vielä tästä kaukana on ilmeistä, että pohjoismainen malli antaa kuitenkin muita paremmat mahdollisuudet tämän saavuttamiseen. Siksi pohjoismailta ja pohjoismaiselta sosialidemokratialta pitää edellyttää vahvaa ja aktiivista panosta kaikissa globalisaation parempaan hallintaan tähtäävissä aloitteissa ja prosesseissa. Näyttöjemme perusteella meiltä tätä myös odotetaan ja toivotaan muualla maailmassa.
1.2. 2012
Kölnin groteski kabaree-Puntila
Kävimme teatterivierailulla Kölnissä katsomassa sikäläisessä Schauspielhausissa Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti -näytelmän ensi-iltaa. Tai ainakin tällä nimellä näytelmää esitettiin ja sen tekijäksi ilmoitettiin Bertolt Brecht, niinkuin Saksassa on tapana, vaikka näytelmän ovat kirjoittaneet Brecht ja Hella Wuolijoki yhdessä. Tällä kertaa Wuolijoki saattaisi kuitenkin olla tyytyväinen, ettei hänen nimeään mainittu, sillä alkuperäinen tarina oli sitä tuntemattomalta katsojalta piilotettu sekavaan kabareekohellukseen.
En ole varma haluaisiko Brechtkään assosioitua nähtyyn esitykseen. Paikallisen Kölner Stadt-Anzeiger -lehden arvostelija kehottikin katsojia unohtamaan kaiken mitä Brechtistä tietävät katsoessaan tätä ohjaaja Herbert Fritschin "hysterisoimaa" kansannäytelmää. Se että en tällaisille hysterioille lämpene ei johdu siitä, että varjelisin jotain vanhaa ja vakiintunutta tapaa esittää näytelmiä. Monet uusioversiot ovat olleet kiinnostavaa katsottavaa, esimerkiksi taannoin Berliner Ensemblessa näkemämme Claus Peymanin ohjaama Shakespearen Richard II.
Tässä tapauksessa oli kuitenkin vaikea nähdä, että alkuperäistyö olisi ollut muuta kuin erilaisten groteskien ja räiskyvien kabareenumeroiden viitteellisenä pohjana, ilman yritystäkään ammentaa tulkittaviksi ajatuksia sen enempää näytelmän "brechtiläisistä" kuin "wuolijokilaisista" elementeistä. Sääliksi kävi Puntilaa esittänyttä ilmeisen hyvää näyttelijää Charly Hübneriä, joka oli laitettu rooliin, jossa Vesku Loiri olisi ollut lyömätön kaatumisen Suomen Mestarikaudellaan.
28.1. 2012
Ennakkoluuloinen loka lentää
Presidentinvaalien loanheittosarjassa A.P. Pietilä kirjoittaa Uusimaa -lehdessä nimetöntä ulkoministeriön johtavaa virkamiestä siteeraten, miten "Pekka Haaviston menestys soitattaa hätäkelloja ulkoministeriössä, joka kampanjoi Suomen pääsemiseksi YK:n turvaneuvoston jäseneksi ensi vuonna. Tähän saakka Suomen jäsenyyttä ovat kannattaneet myös maat, joissa homous on lailla kielletty." Virkamiehen mukaan "kyse ei ole homofobiasta vaan presidentin tehtävistä, ulkosuhteiden hoidosta ja kannatuksen keräämisestä muilta YK-mailta."
Minä en edes usko, että tällaista virkamiestä on olemassa, ellei hän itse todella ilmoittaudu (Pietilänhän ei tarvitse lähdettään kertoa). Maailmalla, missä avoimesti homosuhteessa elävä Saksan ulkoministeri Guido Westerwelle edustaa maataan menestyksellä myös YK:n turvallisuusneuvostossa, en tällaisista vaikeuksista ole kuullut. Logiikkahan on yhtä vahvaa, kun että kirjoittaisi vapailla vaaleilla valitun presidentin vaarantavan YK-kannatuksemme siksi, että maailmanjärjestössä on niin paljon maita, joissa vaalit eivät täytä vapaan vaalin kriteereitä.
25.1. 2012
Pressanvaalien ensimmäinen kierros
Surullista tässä on tietysti SDP:n huono tulos, vaikka se ei ollut varsinaisesti yllätys. Ehdokkaan tappiota ei kuitenkaan tule tulkita sosialidemokratian tappioksi. Selvää on, että tästä seuraa itsekriittistä keskustelua puolueessa, mikä on luonnollista ja tervettä. Se tulee kuitenkin käydä tavalla, jonka tuloksena on erehdyksensä tunnistava ja tunnustava puolue, joka jatkaa eteenpäin aikaisempaa eheämpänä ja vahvempana. Tämä tarkoittaa myös sitä, että hallituksessa hyvää työtä vaikeissa oloissa tekevän ja kaiken tuen ansaitsevan ja tarvitsevan puheenjohtaja Jutta Urpilaisen asemaa ei tule kyseenalaistaa.
Suomessa ei ollut ongelmia hyväksyä six pack -pakettia siksi, että se toisin kuin uusi sopimusluonnos on valmisteltu ja hyväksytty EU:n normaalissa päätöksentekoprosessissa ja sen toimeenpano nojautuu olemassaoleviin, kaikki jäsenvaltiot kattaviin rakenteisiin. Uuden sopimusluonnoksen epämääräinen ja läpinäkymätön valmistelutapa sekä pysyviä unionirakenteita edelleen sekoittavat uudet sopimusrakenteet eivät ainakaan lisää luottamusta EU:n demokratiaan ja sen kykyyn kohdella kaikkia jäsenvaltiota tasapuolisesti. Komission asemaa heikennetään edelleen, mikä myös HS:n aikaisemmissa linjauksissa on ollut iso synti.
Sopimuksen käsittelyn kyseenalaisiin piirteisiin ja sisällöllisiin ongelmiin on kiinnitetty huomiota niin Euroopan parlamentissa kuin monien talousoppineiden puheenvuoroissa. On huolestuttavaa jos tälle keskustelulle ei haluta myöntää sijaa myös Suomessa.
Olen samalla pitänyt ymmärrettävänä, että Suomen aseman kannalta on kaikesta huolimatta perusteltua liittyä sopimukseen, jos muut euromaat siihen joka tapauksessa liittyvät ja edellyttäen, että alkuperäisen sopimusluonnoksen pahimmat perustuslailliset kuprut saadaan poistetuksi.
21.1. 2012
Tarpeeton finanssisopimus vain sekoittaa EU:ta
EU:ssa on hirveä kiire ajaa kaikki normaalit avoimet ja parlamentaariset menettelytavat sivuuttaen lävitse päätös euromaiden sitoutumisesta sopimukseen, joka tällä hetkellä kulkee iskevällä nimellä "Sopimus vakaudesta, koordinaatiosta ja hallinnosta". Tosiasiassa koko sopimus on parhaimmassakin tapauksessa tarpeeton ja pahimmassa tapauksessa vahingollinen, ja Suomen olisi perusteltua vastustaa koko sopimusta ja ainakin itse jäädä sen ulkopuolelle.
Nykyisestä velkakriisistä selviytymiseen sopimuksella ei ole mitään vaikutusta. On kyseenalaista tuoko se yhtään lisää tehoa tulevienkaan kriisien ennaltaehkäisemiseen verrattuna siihen sixpack-lainsäädäntöön ja pysyvään Euroopan vakausmekanismiin, joista päätökset on jo tehty ja jotka tulevat ensi vuoden loppuun mennessä voimaan. Esitetyn sopimuksen uudet rakenteet ja menettelyt näyttäisivät edelleen vain sotkevan unionin päätöksentekoa, heikentävän komission asemaa ja luovan uusia jakoja jo nyt liian hajanaisen unionin sisällä, mistä Euroopan parlamentissa on kannettu vakavaa huolta.
Sopimus pyrkii kiristämään jo olemassaolevia alijäämäsääntöjä ottamalla käyttöön vuosittaisen, lainsäädäntöön kirjattavaksi vaadittavan 0,5 BKT-prosentin budjettialijäämäsäännön. Kirjaimellisesti otettuna tämä olisi täysin älytön pakkopaita, joka voisi pahimmillaan syventää talouden suhdannevaihteluita, heikentää kasvua ja kasvattaa työttömyyttä. Vakuuttelut siitä, että sen tarkoituksena ei olisi estää järkevän kasvua, vakautta ja työllisyyttä tukevan suhdannepolitiikan harjoittamista, kunhan talouksien suhdannekierron yli ulottuva tasapaino on kunnossa, eivät ole oikeistohallitusten ankaran niukkuuspolitiikan valossa välttämättä uskottavia.
Miksi sopimusta sitten näin voimakkaasti kuitenkin runnotaan läpi? Vastaus löytyy suurimmasta maksajamaasta Saksasta. Kuripolitiikan vaatiminen on sisäpoliittisesti välttämätön ehto sille, että Saksa voisi suhtautua hyväksyvästi siihen, että Euroopan keskuspankki tekee sen mikä sen tulisi joka tapauksessa Saksan ja kaikkien muidenkin maiden hallituksista riippumattomana toimijana tehdä eurokriisin leviämisen ja vahinkojen rajoittamiseksi.
Ensimmäisen sopimusluonnoksen pahimmat kuprut on siloiteltu jatkotyöstämisessä niin, että se voisi antaa Suomelle mahdollisuuden perustuslakiamme loukkaamatta liittyä sopimukseen. Tässä tilanteessa voi olla, ettei meiltä enää riitä oikeata eurooppalaista rohkeutta puhaltaa pilliin ja lopettaa tällainen peli tulevien vahinkojen estämiseksi. Siihenkin kannattaa kiinnittää huomiota, että sopimuksesta halutaan tehdä päätökset tilanteessa, jossa Suomen eduskunnan ohella monet muutkaan kansalliset parlamentit eivät edes ole koolla voidakseen ottaa kantaa asiaan.
15.1. 2012
Asevalvonta- ja aseriisunta-askelia
Suomen pysyvä edustusto New Yorkissa toimitti tällä viikolla YK:lle Suomen liittymiskirjan Ottawan jalkaväkimiinasopimukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että sopimus tulee Suomen osalta voimaan heinäkuun alusta. Voimme iloita siitä, että vuosien prosessi tulee vihdoin päätökseen. Tämä on Suomelle tärkeä askel, olkoon, että Suomi kulki asiassa jälkijoukoissa. Ottawan sopimus on hyvä esimerkki kansalaisjärjestöjen voimasta. Ne eivät antaneet tärkeänä pidetyssä asiassa periksi ja saivat laajan kansalaismielipiteen tukemana kansainvälisen sopimuksen, jossa on Suomen liityttyä jäseniä jo 159. Työtä riittää siten Ottawan sopimuksen ympärillä jatkossakin, jotta loput puuttuvista YK:n jäsenmaista saadaan liittymään sopimukseen.
Aseriisunta- ja valvontakentällä on myös asioita, joissa Suomi on ollut eturintamassa. Olimme yksi aloitteentekijöistä prosessille, joka käynnisti neuvottelut erityisesti pienaseiden leviämistä jarruttavan asekauppasopimuksen aikaansaamiseksi. Neuvotteluprosessi, jonka tavoitteena on sitova ja kattava Arms Trade Treaty ATT, huipentuu kesällä New Yorkissa pidettävään konferenssiin. Vaikka neuvottelut ovat edenneet myönteisesti on kuitenkin voimia liikkeellä tavoitellun sopimuksen vesittämiseksi. Siksi olen viimeksi äskeisellä Nigerian ja Etelä-Afrikan matkallani pitänyt asiaa esillä ja pyrkinyt vahvistamaan sopimusta tärkeänä pitävien maiden – joihin kaikki Afrikan maat kuuluvat – valppautta ja yhteistyötä vahvan ja kattavan sopimuksen aikaansaamiseksi.
13.1. 2012
ANC 100 vuotta
Etelä-Afrikan African National Congress vietti satavuotisjuhliaan Blomfontainessa. Paikalla oli puolisensataa nykyistä ja entistä afrikkalaista valtionpäämiestä sekä lukematon määrä muita aikanaan apartheidin vastaista kamppailua tukeneita kutsuvieraita. Eurooppalaisten joukossa pohjoismaat olivat parhaiten edustettuina.
Juhlan puitteet ja puheet olivat komeita, mutta niitä leimasi etupäässä taaksepäin katsominen ja liikkeen historian kunniakkadien vaiheiden kertaaminen. Tulevaisuuteen katsominen ja konkretia Etelä-Afrikan ongelmien ratkaisemiseksi jäi vähäisemmäksi, kenties siksi että ANC:n sisällä on myös kasvavassa määrin valtataistelun piirteitä saaneita ristiriitoja tulevaisuuden suhteen. Entisten vapautusliikkeiden on kaikkialla ollut vaikea sopeutua hallitsemisen arkeen tavallisena puolueena monipuoluedemokratian muiden puolueiden joukossa. ANC on säilyttänyt aidon kansansuosionsa täysin rehellisissä vaaleissa ja sananvapauden vallitessa, mutta Etelä-Afrikassakin kasvanut eriarvoisuus ja eliitin korruptionomainen valtaan takertuminen kalvavat sen suosiota, eikä nuoren demagogin Julius Maleman valkoisiin kohdistuva rasistinen retoriikka ole mikään lääke näihin ongelmiin.
Etelä-Afrikka on edelleen Afrikan kehittyneinen ja toimivin valtio ja maanosan johtava maa. Se on alueellinen suurvalta jonka rooli SADC-yhteistyössä on ollut rakentava ja usein myös konfliktien ratkaisemisessa tuloksellinen. BRICS-maiden joukossa maa tavoittelee maailmanlaajuista vaikuttajaroolia ja pysyvää paikkaa YK:n turvallisuusneuvostossa. Laajennetussa ja uudistetussa turvaneuvostossa Afrikka on oikeutettu tällaiseen edustukseen, mutta siitä myös kilpaillaan Afrikan Unionissa. EU on noteerannut Etelä-Afrikan strategiseksi kumppanikseen, mutta ei ole vielä ihan selvää mitä tällä tarkoitetaan. Aito vuoropuhelu ja yhteistyö on molempien kannalta oikea tapa antaa tälle sisältöä.
12.1. 2012
Nigeria on monien jakolinjojen maa, jossa vastakkaisuudet ovat viime viikkoina purkautuneet myös väkivaltaisina ja terrori-iskuina. Mutta Nigeria on myös ollut Afrikan vakaampia demokratioita ja kiitettävä kansainvälinen vastuunkantaja YK:n rauhanturvaoperaatioissa, juuri kautensa päättäneenä YK:n turvallisuusneuvoston jäsenenä ja tärkeänä tukena monille Afrikan rauhanprosesseille. On monia syitä olla huolissaan maan tulevaisuudesta, mutta myös luottaa sen talouteen, demokratiaan ja kykyyn vastata sovinnollisesti ja rauhoittavasti väkivallan lietsontaan.
Nigerian kirous on korruptio, jota öljyrikkaudet myös voitelevat. Ilman sitä Nigerian nopeasti kasvava talous voisi houkutella paljon enemmän maan tarvitsemia investointeja Suomestakin, minkä maan johtokin ymmärtää. Presidentti Goodluck Jonathan tarvitsee viisauden ja tuen ohella myös onnea menestyäkseen hyvissä pyrkimyksissään. Monet maan johdossa luottavat pohjoismaiden pyyteettömään ystävyyteen, tukeen ja osaamiseen eikä heille tule tässä tuottaa pettymystä.
6.1. 2012
