Tariq Ali: Fear of Mirrors. A Novel

Alhamra, Islamabad 2001 (1. painos Englannissa 1998

Peilisodan antisankareita

 

Pakistanilaissyntyinen Oxfordissa opiskellut Tariq Ali tuli tunnetuksi yhtenä vuoden 1968 opiskelijaliikkeen johtajista Englannissa. Tuottelias Ali kirjoitti paljon politiikkaa ja historiaa käsitteleviä teoksia ja teki elokuviakin, ennen kuin julkaisi ensimmäisen romaaninsa v. 1990. Vaikka Ali on julkaissut jo useitakin romaaneja, voi häntä edelleen pitää ensisijaisesti poliittisena kirjoittajana, ellei suorastaan aktivistina. Hän kuuluu sekä kustannusyhtiö Verson johtajistoon että New Left Review-lehden toimituskuntaan.

 

Fear of Mirrors on kommunismin romahduksen jälkeen kirjoitettu tilinteko kommunismin kanssa. Ei niin, että Ali milloinkaan olisi neuvostojärjestelmän kannattaja. Ali kuuluu siihen uusvasemmis­ton 60-lukulaiseen polveen, joka ei koskaan ole stalinismille tai sen brezhneviläisille perillisille kumar­tanut. Moskovasta katsot­tuna hän kävi vaarallisesta trotskilaisesta.

 

Tariq Alin romaanissa Vladimir Meyer, professorinvir­kansa Saksan jälleenyh­distämisen jälkeen menettänyt DDR-läinen dissidenttikom­munisti, selvittää kommunististen van­hempiensa menneisyyttä komintern-agentteina itselleen ja Länsi-Saksaan jo aiemmin loi­kannutta ja siellä näyttävää karriää­riä SPD:ssä luo­valle pojal­leen. Vlady on aikanaan pelastanut DDR:ssä vierastyön­tekijänä asuneen vietnami­laisystävänsä Saon hengen tämän jouduttua paikal­listen skinien pa­hoinpitelemäksi. Markkinareformeja toteuttavassa Vietnamissa Saosta on tullut entisen Neuvostoliiton tuotteilla ase­kauppoja tekevä sikarikas liikemies, joka venäläiskontak­tiensa avulla saa ostettua Vladyn vanhempien KGB-kansiot.

 

KGB-arkistoista paljastuva totuus on Vladylle järkytys. Vladyn äiti Gertrude osoittautuu apuriksi, joka houkut­teli Vladyn isän Ludwi­gin Stalinin agenttien järjestä­mään murha­väijy­tykseen vuonna 1937. Näin siksi, että mm Kim Philbyn rekry­toijana kun­nostautunut Ludwig oli Stalinin puhdis­tusten kauhis­tuttamana päättänyt kat­kaista siteensä Mosko­vaan ja loikata länteen.

 

Lisää paljastuksia seuraa. Gertrude petti myös DDR:n demokra­tisointia ajaneet dissi­denttikommu­nistit, joiden äitihah­mo hän oli. Gertude raportoi kaiken DDR:n vakoilupomo Klaus Winterille, joka itsekin andropo­vilais-gorbatshevilaisena uudistajana mani­puloi ryhmää omiin tarkoituksiinsa. Lopulta selviää, että Winter suojeli Vladya todennäköisimmin siksi, että hän eikä Ludwig oli Vladyn todelli­nen isä.

 

Monimutkainen ja monitasoinen kertomus pysyy kuitenkin melko hyvin kasassa ja on muutamia yksityiskohtia lukuun otta­matta myös sillä tavoin hyvin uskottava, että voisi olla tosikin. Tariq Ali tuntee ajan historian ja sekoittaa kertomuk­seen Philbyn ohella muitakin reaalisesti olemassa olleita henkilöitä heidän omilla nimillään. Muissa henkilöissä on myös selvästi todellisil­ta esikuvilta lainattuja piirteitä. Klaus Winter esimerkiksi on hyvin Stasin legendaarisen vakoilupäällikön Markus Wolffin kal­tainen hahmo, kun taas Ludwig on ilmiselvästi Philbyn värvääjän ja Sveitsissä murhatun Ignace Reissin hahmo.

 

Tariq Alin romaani on mielenkiintoisem­pi histo­riallisena avain­romaanina kuin kaunokirjal­lisena suorituksena.  Kirjan henkilö­hahmot jäävät enemmän arkistoista poimituiksi kuin eläviksi ihmisiksi.

 

huhtikuu 2005