Kaupankäynnin eettisyys kansainvälisen huomion kohteeksi, kolumni, Uutispäivä Demari, 25.10.2001

Erkki Tuomioja

KAUPANKÄYNNIN EETTISYYS KANSAINVÄLISEN HUOMION KOHTEEKSI

Uutispäivä Demari

Ympäristö- ja laatuasiat nousivat suomalaistenkin kuluttajien tietoisuuteen viimeistään 1990-luvun alussa. Muutamia vuosia sen jälkeen niiden rinnalle tulivat sosiaalisen vastuun kysymykset. Erityisesti huomiota saivat paljastukset, joiden mukaan ylikansallisten yritysten alihankkijat kehitysmaissa olivat käyttäneet lapsityövoimaa. Keskustelu on 2000-luvulle tultaessa laajentunut kattamaan työntekijöiden oikeudet yleensä.

Tämä on tervetullutta. Mikäli esimerkiksi yritys haluaa olla ’eettisesti vastuullinen’, sen pitää ottaa huomioon sekä ympäristö- että sosiaalinen vastuu ihmisoikeuskysymykset mukaan lukien. Kuluttajaliikkeiden vaatimukset ja mediakohu ovat vaikuttaneet merkittävästi siihen, että yritykset ovat ryhtyneet kehittämään omia käyttäytymisohjeistojaan (codes of conduct). Samaan aikaan kehitysmaaliikkeen ja järjestöjen reilun kaupan aloitteet ovat yleistyneet.

Katse maailmankaupan rakenteisiin

Suomessa on tehty alustavia tutkimuksia kuluttajien suhtautumisesta eettiseen kaupankäyntiin ja/tai yritystoimintaan. Niiden mukaan suomalaiset ovat melko hyvin selvillä kaupan eettisyyden ongelmista. Esimerkiksi Marketing Radarin tutkimuksessa vuodelta 2001 kaksi kolmesta haastatellusta on sitä mieltä, että eettisiä ongelmia on. Useimmille tutuin ongelma on lapsityövoiman hyväksikäyttö.

On tärkeää, että myös muut työntekijöiden oikeuksien loukkaukset ja ympäristöongelmat saavat samalla tavoin huomiota. Lapsityövoima on vain pieni osa kokonaisongelmaa, vaikkakin vakava ja mediaa kiinnostavin. Vähemmän ehkä huomataan maailmankaupan rakenteita ja vääristymiä. Esimerkiksi monet eettisesti suuntautuneet kuluttajat miettivät, pitäisikö jättää ostamatta kehitysmaissa tuotettuja tuotteita. Kehitysmaiden köyhyyden vähentämisen kannalta tämä on huonoa. Monelle kehitysmaalle vientitulot ovat välttämättömiä ja kansainvälinen kauppa on niille vaurastumisen väylä. Siksi on tärkeää vaikuttaa nimenomaan maailmankaupan rakenteisiin.

Ongelma on usein kaupan ehdoissa: Koska kehitysmaissa - joskus rikkaissakin maissa - tuottajat saavat usein mitättömän korvauksen ja hyvin pienen osan tuotteen loppuhinnasta, he joutuvat polkemaan tuotantokustannuksia, usein työntekijöiden ja ympäristön kustannuksella. Tarkoituksena tulee siis viime kädessä olla maailmankaupan rakenteiden muuttaminen siten, että voitot jakautuvat tasaisemmin tuotanto- ja kauppaketjujen sisällä, ja että erityisesti alimman portaan työntekijät vaikkapa puuvilla- tai tupakkaviljelmillä saavat työstään kunnon palkan.

Kuluttajille yksi helpoimpia ja konkrettisimpia tapoja vaikuttaa on ostaa Reilun kaupan tai kehitysmaakauppojen ja vastaavien tuotteita. Kuluttajakampanjat ja -vaikuttaminen ovat kehittyneet siinä missä yritysten pyrkimykset vastata eettisyyden vaatimuksiin. Enää ei ole näkynyt huonosti suunniteltuja kampanjoita, joista kärsisivät ne, joita on lähdetty auttamaan. Onkin tärkeää miettiä, keitä kuluttajatoiminnalla on tarkoitus auttaa. Tärkeintä ei ole kuluttajan hyvä omantunto, vaan köyhimpien ihmisten auttaminen.

Vaikutukset yritysten toimintaan

Reilun kaupan menettelyt ovat hyviä tuomaan näkyviin epäkohtia. Jos suomalaisen kaupan hyllyssä on erityistä ’reilun kaupan kahvia’, niin miten yritys/kauppa suhtautuu muuhun myymäänsä kahviin? Pitkän aikavälin tavoitteena tulee olla, että erityisjärjestelyjä ei tarvita, vaan kaikki tuotteet ovat ’reiluja’.

Yritykset ovat ilahduttavasti aktivoituneet esimerkiksi työntekijöiden oikeuksissa tai ympäristökysymyksissä. Niiden omien eettisten ohjeistojen tulisi kuitenkin olla tilapäisiä, sillä ensisijaisesti on saatava kaikki toimijat noudattamaan (ja tarvittaessa kehittämään) kansallista lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia.

Kuluttajakampanjat voivat edeltää ja täydentää valtioiden toimia, eivät korvata niitä. Yritysten luomien omien ohjeiden valvonnan ja monitoroinnin on oltava riippumatonta. Kuluttajilla ja järjestöillä voi olla merkittävä rooli yritysten omaehtoisten ohjeiden monitoroijana, niin sanottuna vahtikoirana.

Vaikka on tärkeää, että kuluttajat saavat ja voivat vaikuttaa, ei heidän tehtäväkseen kuitenkaan pidä sysätä vastuuta jonkinlaisesta hyvä/paha valintojen tekemisestä. Kuluttajien täytyy voida luottaa kaikkiin tarjolla oleviin tuotteisiin. On lainsäätäjien sekä tuotteiden valmistajien ja toimittajien tehtävä pitää huolta eettisyydestä.

Suomessa yritykset ja järjestöt ovat aktivoituneet tänä ja viime vuonna. On perustettu Eettinen foorumi (yritykset, kansalaisjärjestöt ja ammattijärjestöt), ja marraskuussa 2001 yritysten ryhmä julkistaa eettisen kehitysmaatuonnin ohjeet. Ulkoministeriö on mukana molemmissa järjestelyissä viranomaisten edustajana. Myös viranomaisten on lisättävä yhteistyötä ja määriteltävä oma paikkansa, lisäarvonsa sekä mahdollista valvontarooliaan tässä keskustelussa.

26.10.