Ei hallintarekisterille!

                       


Valtiovarainministeriön työryhmä ehdotti viime viikolla, että suomalaiset saisivat oikeuden siirtää osakesijoituksiaan hallintarekisteriin, jonka tiedot olisivat julkisia vain neljä kertaa vuodessa ja vain isojen osakemäärien osalta. Tätä salailulakia perustellaan sillä, että EU:n direktiivi sitä edellyttäisi, mikä sekin näyttää olevan väärä tulkinta. Ja vaikka ei olisikaan on tämä asia, jossa Suomen tulee viimeiseen saakka pitää kiinni avoimuuden puolustamisesta  ja torjua harmaata taloutta vastaan toimimisen vaikeuttaminen.

Nykyisin suomalaisten kaikki sijoitukset pörssiyhtiöihin ovat julkisia arvopaperikeskuksessa jatkuvasti. Myös hallitusohjelman mukaan arvopaperimarkkinoiden omistuksen julkisuus ja läpinäkyvyys tulisi säilyttää "vähintään nykytasolla". Työryhmän julkisuutta rajoittava ja niin verohallinnolle kuin pienomistajille tarpeettomia vaikeuksia aiheuttava esitys joutaakin tältä osin suoraan roskakoriin.

9.7. 2014

Ukraina tulitauon rauettua

Presidentti Poroshenkon alun perin yksipuolisesti julistama tulitauko Ukrainassa on päättynyt. Vaikka ns. separatistien tärkein tukija Venäjä ilmoitti kannattavansa tulitaukoa, sitä kuitenkin rikottiin varsin laajasti. Venäjän ilmoitus ei myöskään poistanut epäilyjä siitä, että sen todelliset toimet eivät rauhansuunnitelmaa tukeneet. Separatistit käyttivät tulitaukoa hyväkseen ottaakseen haltuunsa Ukrainan armeijan tukikohtia ja myös muista aseellisista välikohtauksista on useita raportteja. Ukrainan sekavassa tilanteessa ja sen ymmärtämistä edelleen vaikeuttavassa informaatiosodassa ei tosin ole aivan varmaa, etteivätkö hallituksen puolesta toimivat joukot olisi voineet olla syyllisiä joihinkin niistä.

Ukrainan hallituksella on koko ajan ollut kiistämätön oikeus ja velvollisuuskin palauttaa maahan järjestys. Toisin kuin ukrainalaisten selvän enemmistön tuella presidentiksi valitulla Poroshenkolla, ei aseistetuilla separatistijoukkioilla ole minkäänlaista valtakirjaa esiintyä Donbasin alueen venäjänkielisen väestön nimissä. Merkit viittaavat päinvastoin siihen, että heidän väkivaltainen käytöksensä ja pelottelunsa on edelleen vähentänyt heidän alun perinkin vähäistä kannatustaan alueen väestön keskuudessa.

Tämä ei tarkoita etteikö venäjänkielisillä ukrainalaisilla olisi legitiimejä huolia ja odotuksia, joihin separatistien aseistariisuminen ei vielä mitenkään vastaa. Kaikissa konfliktin ratkaisusuunnitelmissa, alkaen helmikuun Maidanin mielenosoitukset lopettaneesta sopimuksesta, Geneven sopimuksen ja ETYJ:n tiekartan kautta Poroshenkon rauhansuunnitelmaan, on keskeisellä sijalla inklusiivisen dialogin kautta aikaansaatava, kaikkien vähemmistöjen ja alueiden oikeudet ja päätäntävallan turvaava poliittinen ratkaisu perustuslakiuudistuksineen ja parlamenttivaaleineen. Uudistukset ovat tarpeen kaikille ukrainalaisille, joilla tähän asti ei ole ollut mahdollisuutta elää demokraattisessa ja korruptiosta vapaassa oikeusvaltiossa.

Venäjän suora ja epäsuora tuki aseistetuille separatisteille ja Ukrainan suvereniteettia ja kansainvälistä oikeutta loukannut Krimin annektointi ovat tuomittavia. Se että perustellusti voimme osoittaa myös Ukrainan tai EU:n ja muiden kansainvälisten toimijoiden tehneen vähintään arviointivirheitä ei anna niille liioin oikeutusta. Samalla on kuitenkin muistettava, että Ukrainan vakaus ja vapaus on myös Venäjän intresseissä eikä edelleenkään tule toimia tavalla joka vaikeuttaisi tätä rakentavan laajan ratkaisun toteuttamista. Tässä tarkoituksessa tulitauon uusiminen ja vahva sitoumus sen ylläpitämiseen olisi nyt tarpeen. 

1.7. 2014

Ukraine after the end of the cease-fire

The initially unilateral cease-fire declared by president Poroshenko in Ukraine has ended. Although Russia as the most important supporter of the so-called separatists announced her support for it, it was widely disregarded. Russia's announcement did not remove doubts about her real intensions for support to the peace plan.  Separatists used the cease-fire to take over Ukrainian army bases and there are many reports of other armed incidents. In the less than clear situation in Ukraine and the ongoing information war, which further complicates understanding what is going on, one cannot be fully certain, that none of them have been instigated by forces supporting the government.

The Ukrainian government has always had the undisputed right, as well as the duty to restore order in the country. Unlike president Poroshenko who was elected by the clear majority of all Ukrainians the armed separatist gangs have no mandate to speak on behalf of the Russian-speakers of the Donbas region. On the contrary it seems that their violent behaviour and intimidation tactics have reduced their already initially low support among the local population.

This is not to deny that Russian-speaking Ukrainians do have legitimate concerns and expectations, which cannot be met merely by disarming the separatists. In all plans to solve the conflict, beginning with the February agreement ending the Maidan demonstrations, the accord reached in Geneva, the OSCE Road Map and Poroshenko's peace plan, the central element has been a political solution reached through inclusive dialogue respecting the rights and powers of all minorities and regions and with a new constitution and new elections. Reforms are needed by all Ukrainians, who have never had the opportunity to live in a democracy, free of corruption and based on the rule-of-law.

The direct and indirect support given to the armed separatists from Russia and the violation of Ukrainian sovereignty and international law by the annexation of the Crimea, are to be condemned. Recognizing the mistakes and errors of judgment that Ukraine as well as the EU and other international actors have made is no justification for these. At the same time it has to be recognized that a stable and free Ukraine is ultimately also in Russia's interest and that we should refrain from taking any action that would further complicate reaching agreement on this and implementing it. For this a renewal of the cease-fire and a firm commitment from everyone to respecting it is needed.

1.7.2014

Hyvä uutinen Lähi-idän kurjuuden keskeltä

Kemiallisten aseiden kieltojärjestö (OPCW) ilmoitti 23.6. Syyrian toimittaneen viimeiset maassaan jäljellä olleet kemikaalikontit Syyrian Latakian satamaan, jotta ne voidaan siirtää sieltä edelleen hävitettäväksi. Tämän eteen kansainvälinen yhteisö on tehnyt hartiavoimin töitä. Viime syksystä asti käynnissä ollut OPCW-YK-yhteismissio on keskittynyt Syyrian kemiallisen aseen ohjelman todentamiseen ja  purkamiseen. Kansainvälinen yhteisö on onnistunut pitämään Syyriaa kohtaan painetta yllä, jotta asia käytännössä etenisi. Maanantaiset uutiset olivat tästä syystä ilahduttavia.

Työsarkaa silti riittää edelleen. Seuraavaksi Syyrian OPCW:lle deklaroimien kemikaalien varsinainen hävittäminen alkaa täysimittaisesti. Kaikkein vaarallisimmat kemikaalit siirretään amerikkalaisalus Cape Ray'lle hävitettäväksi Välimerellä.  Suomessa puolestaan käynnistyi juhannuksen aikaan teollisuuskemikaalien hävitys, kun norjalainen Taiko-alus toi Suomeen ensimmäiset Ekokemille hävitettäväksi menevät kemikaalit. Hävittäminen tapahtuu Ekokemin jätteenkäsittelylaitoksella Riihimäellä OPCW:n valvonnassa.

Suomi on tukenut OPCW-YK yhteismission toimia monipuolisesti viime vuoden lopusta asti ja saanut siitä laajaa kiitosta. Suomi on osallistunut Tanskan ja Norjan merikuljetusoperaatioon, joka on siirtänyt kemikaaleja Syyrian Latakian satamasta, jotta ne voidaan edelleen käsitellä. Suomi on lähettänyt merikuljetusoperaatioon kemiallisten aineiden käsittelyyn erikoistuneita sotilaita. Yksikön tehtävänä on ollut varmistaa, että kemikaalien merikuljetus tapahtuu turvallisesti sekä taata aluksella toimivan henkilöstön hoito, mikäli siihen olisi tarve. Suojeluosaston tehtävä Välimerellä on nyt päättymässä, kun vaarallisimmat kemikaalit on pian siirretty yhdysvaltalaisalus Cape Ray'lle. Tämä on myös hyvä osoitus pohjoismaisesta yhteistyöstä osana laajempaa kansainvälistä tehtävää ja on korostanut Suomen erikoisosaamista CBRN-asioissa.  Suomalainen alustarkastusosasto puolestaan osallistuu Cape Ray'n suojaamiseen kemiallisten aseiden hävittämisen ajan. Tämä tapahtuu kansainvälisillä vesillä Välimerellä osana monikansallista tehtävää. Hävittäminen tapahtuu kesän aikana. Saksalaisella aluksella toimivan suomalaisen alustarkastusosaston tehtävinä ovat tunnistus- ja tiedustelutehtävät sekä mahdolliset alustarkastukset.

Työ Syyriassa ei ole ohi kemikaalikuljetusten päätyttyä ja hävityksen alettua. OPCW jatkaa Syyriassa tapahtuneiden kloori-iskujen tutkimista. Lisäksi Syyrian deklaraation kattavuuteen ja tuotantolaitosten hävittämiseen liittyvät keskustelut ovat kesken. Joukkotuhoaseet ovat laajemminkin uhkana lähi-idässä.

Syyrian Kemiallisten aseiden poiskuljetuksen loppuunsaattaminen on valitettavasti ainoa hyvä uutinen, joka viime aikoina on Syyriasta ja sen naapurimaista saatu. Syyrian sotiminen on levinnyt jo Irakiin, pakolaisten määrä ja humanitäärisen avun tarve ovat koko ajan lisääntyneet eikä sotimiselle ole vieläkään näköpiirissä loppua. YK-vetoisia rauhanpyrkimyksiä on edelleen tuettava ja kaikkia konfliktiin suoraan tai epäsuorasti osallisia painostettava neuvotteluihin, sillä sotimiseen perustuvaa ratkaisua ei ole.

Some good news from the midst of suffering in the Middle East

The Organisation for the Prohibition of Chemical Weapons (OPCW) announced on 23 June that Syria had delivered the last of the chemical containers in the country to the port of Latakia, Syria, from which they can be shipped for destruction. The international community has gone to much effort for this. The OPCW-UN Joint Mission has since last autumn focused on the verification and dismantling of Syria's chemical weapons programme. The international community has succeeded in maintaining the pressure on Syria so that mission could proceed in practice. Monday's news was therefore gratifying.

There is still work to be done. The next step is to begin the full-scale destruction of the chemicals declared by Syria to the OPCW. The most hazardous chemicals are being transported to the American vessel, the Cape Ray, for destruction on the Mediterranean Sea.  In Finland, in turn, the destruction of industrial grade chemicals began around Midsummer, as the Norwegian vessel, the Taiko, brought the first chemicals to be delivered to Ekokem for destruction. The destruction will take place at the Ekokem waste treatment plant in Riihimäki, under the OPCW's supervision.

Finland has supported the OPCW-UN Joint Mission in many ways since the end of last year and has received widespread recognition for this. Finland has participated in the Danish and Norwegian maritime transport operation, which has transferred the chemicals from the port of Latakia, Syria so that they can be processed further. Finland has sent soldiers specialized in the handling of chemical materials (chemical, biological radiological and nuclear, CBRN) to assist with the maritime transport operation. The Finnish CBRN-experts have been on board to secure the safety of the maritime transport of the chemicals and to ensure the care of the personnel on board, if such a need were to arise. The protection task in the Mediterranean Sea is now coming to an end, and the most hazardous chemicals will soon be transferred to the US vessel, the Cape Ray. This is also a good indication of Nordic cooperation as part of a wider international effort, and has underscored Finland's special expertise of CBRN issues.  A Finnish vessel protection detachment unit, for its part, participates in protecting the Cape Ray while the chemical weapons are being destroyed. This takes place in international waters in the Mediterranean Sea as part of a multinational task. The destruction will be done during the summer. The tasks of the Finnish vessel protection detachment unit, operating on board a German vessel, include identification and intelligence tasks as well as possible ship inspections.

The work in Syria is not completed with the ending of the chemical transports and the beginning of the chemical destruction. The OPCW continues to investigate the chlorine attacks that have occurred in Syria. In addition, discussions concerning the coverage of Syria's declaration and the destruction of production facilities are unfinished. Weapons of mass destruction are a wider threat in the Middle East.

Bringing the transportation of chemical weapons out of Syria to an end is unfortunately the only good news obtained recently from Syria and its neighbouring countries. The warfare in Syria has already spread to Iraq, the number of refugees and the need for humanitarian assistance have increased continually, nor is there an end in sight to the fighting. UN-led peace efforts must continue to be supported, and all parties directly or indirectly involved in the conflict must be pressured to hold negotiations, as there is no solution based on war.

26.6. 2014


Ottawan miinasopimus 15 vuotta


Ottawan henkilömiinat kieltävä sopimus tuli voimaan 1.3.1999. Sopimus kieltää henkilömiinojen (anti-personnel mines, joita Suomessa mieluummin kutsutaan jalkaväkimiinoiksi) käytön, kehityksen, tuotannon, hankinnan, varastoinnin ja kuljetukset. Lisäksi sopimus velvoittaa tuhoamaan jo olemassa olevat jalkaväkimiinavarastot. Sopimukseen sisältyy avunantovelvoite, joka koskee sekä miinanraivausta että miinauhrien tukemista.

 

Ottawan sopimukseen on liittynyt 161 maata, mukaan lukien kaikki EU:n 28 jäsenmaata. Sopimuksen ulkopuolisista maista merkittävimpiä ovat Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina. Mm. Yhdysvallat on kuitenkin ilmoittanut toimivansa sopimuksen hengen mukaisesti. Työ sopimuksen vielä laajemmaksi universalisoimiseksi jatkuu siten edelleen.

 

Suomen eduskunta ratifioi sopimuksen syksyllä 2011 ja se astui Suomessa voimaan 1. heinäkuuta 2012. Sopimus velvoittaa Suomen hävittämään jalkaväkimiinavarastonsa 30.6.2016 mennessä. Tähän mennessä miinoista on hävitetty yli 90 %.


Ottawan  sopimusta pidetään menestyksenä ja se on saavuttanut useita tavoitteitaan. Käytännössä näiden miinojen markkinat ovat kuihtuneet. Maat, jotka eivät ole vielä sopimuksen piirissä, joutuvat siten lähinnä itse tuottamaan miinansa.

 

Lukuisissa konflikteissa eri puolilla maailmaa kylvettyjen miinojen tuhoisa perintö vaikuttaa yhä. Siten esim. Länsi-Balkanin tulvien tuhoisiin seurauksiin kuuluu myös se, että monet maastossa vielä olevat tuhannet räjähtämättömät miinat ovat voineet tulvien seurauksena liikkua ja saastuttaa taas kertaalleen vaivalla vaarattomaksi haravoituja alueita. Humanitaarisen miinatoiminnan merkitys on tulevaisuudessakin keskeinen, sillä mm. miinanraivausta ja uhrien avustamista ei voi aikamääreillä rajata. Suomi osallistuu tähän humanitääriseen miinatoimintaan vuosittain kuudella miljoonalla eurolla.


Tätä taustaa vasten kokoomuksen puoluekouksen kannanotto siitä, että Suomen tulisi irtaantua Ottawan miinakieltosopimuksesta, on vastuuta ja vakautta edustavalta puolueelta melkoinen ymmärtämättömyyden ja piittaamattomuuden ilmaus. Sitä voi kuitenkin pitää työtapaturmana, sillä tuskin puolue tosissaan olisi valmis kantamaan sitä häpeää ja kummastusta. joka kannan mukaan esiintyminen kansainvälisillä foorumeilla merkitsisi.
 
Suomen liittyminen miinasopimukseen ei ollut suinkaan mikään hetken mielijohde vaan useiden hallitusten eri kokoonpanoissa vahvistama tavoite, jota myös puolustusvoimat ovat tukeneet ja toteuttaneet saatuaan erillisen määrärahan korvaavien puolustusjärjestelmien hankintaa varten.

 

Monet kansalaisjärjestöt ja osapuolet ovat ehtineet jo kiinnittää huomiota viimeaikaiseen Suomen sisäiseen poliittiseen keskusteluun sopimukseen liittyen. Tässä suhteessa maanantaina Maputossa alkava Ottawan sopimuksen kolmas tarkastelukonferenssi on tärkeä tilaisuus vahvistaa Suomen täysimääräinen sitoutuminen allekirjoittamaansa ja ratifioimaansa sopimukseen ja sen velvoitteiden täytäntöönpanoon.

 

21.6. 2014

Superviikon alkaessa

Politiikan superviikko alkaa. Juhannukseen mennessä on sovittava miten hallitus jatkaa taivaltaan viiden puolueen kokoonpanossa uuden pääministerin johdolla.  Ihan helppoa tämä tehtävä ei ole tilanteessa, jossa suuret hallituspuolueet ovat valintojensa myötä aikaisempaa selvemmin eroamassa toisistaan.  Mikään ideologinen liima ei toki tähän mennessäkään ole hallitusta koossa pitänyt, joten jatko onnistuu vain samalla pragmaattisella otteella kuin millä sovitun hallitusohjelman puitteissa on kolme vuotta toimittu.

Tätä hallitusohjelmaa ei ole nyt tarvis lähteä miltään osin avaamaan. Ns. minihallitusneuvotteluissa on keskityttävä vain niihin uusiin toimiin ja lisäpanostuksiin työllisyyden ja kasvun hyväksy, joista kaikki ainakin periaatteellisella tasolla ovat yksimielisiä. Tietenkin hallituksen sisällä tullaan loppukautena vielä vääntämään ankarastikin kättä monista avoimista tai keskeneräisistä asioista, mtta ne on käsiteltävä siinä järjestyksessä kuin ne toivottavasti huolellisen ja perusteellisen valmistelun jälkeen eteen tulevat. Yritykset ratkaistu nyt kaikki avoimet asiat muutaman päivän neuvotteluissa voivat johtaa vain kiireestä johtuviin myöhemmin korjaustarpeessa oleviin ratkaisuihin.

15.6. 2014

EU:n valinnat

Europarlamentin vaalien jälkeen peli EU:n johtopaikkojen täyttämisestä on siirtynyt uuteen vaiheeseen. Oikeistoa edustavan EPP:n ns. kärkiehdokkaana vaaleissa esiintynyt Luxemburgin ex-pääministeri Jean-Claude Juncker vaatii komission johtopaikkaa itselleen vaalituloksen perusteella. Siihen hän saa sivustatukea sosialistien PES:n kärkiehdokkaaksi asetetulta Matin Schultzilta, joka toivonee tehtävien jakoa siten, että hän saisi puolestaan jonkun muun näkyvän johtopaikan unionissa.

Se että tällaiset valinnat edustaisivat jollain tavoin eurooppalaisten vaaleissa ilmaisemaa demokraattista tahtoa on hyvin haettua. Kärkiehdokkaiden nimeämisprosessit eivät olleet erityisen läpinäkyviä ja enintään muutama prosentti vaaleissa äänestäneistä eurokansalaisista hekin vain 40 prosenttia äänioikeutetuista oli tietoinen näin asetetuista ehdokkaista, puhumattakaan siitä että olisivat samalla ottaneet kantaa juuri heidän valintansa puolesta. Kyse on nytkin parlamentin joidenkin tahojen alati jatkuvasta pyrkimyksestä kaapata parlamentille jäsenvaltioiden ja neuvoston ohi lisää sellaista valtaa joita sille koskaan ei perussopimuksissa ole annettu. Sellainen pyrkimys ei sellaisenaan vahvista EU:n demokraattista legitimiteettiä vaan voi päinvastoin kalvaa sitä lisää. 

Nimitykset Euroopan Unionin johtotehtäviin ovat jäsenvaltioiden vastuulla ja komission jäsenten osalta se on nimenomaan jokaisen jäsenvaltion itsensä tekemä valinta. Komission puheenjohtajan on kuitenkin saatava myös europarlamentin hyväksyntä ja sitä kautta sillä on legitiimi ja tärkeä rooli prosessissa, mutta ei sen vetäjänä.

Näinkin jaettavien tehtävien ja komission kokoonpanon on tietenkin oltava monessa suhteessa sekä poliittisesti että maantieteellisesti tasapainoinen kokonaisuus, mihin kuuluu myös se että sen sukupuoliedustuksen tulee myös olla tasapainoinen. Poliittisesti ei ole kyse parlamentaarisen enemmistön hakemisesta, vaan siitä että kaikilla mielipidesuunnilla tulee olla edustus. Se ei voi myöskään sulkea pois sellaisia populistejakaan, joilla on riittävä peruslojaalisuus unioniin ja sen arvoihin.

Valitettavasti elämme EU:ssakin sellaista aikaa jolloin useimmille on helpompi listata sellaisia ehdokkaita eri tehtäviin, joita eivät ole valmiita hyväksymään kuin löytää juuri parhaimmat ja sopivimmat voimat Unionin johtotehtäviin.

9.6. 2014

Kolmet vaalit

Kolmet merkittävät vaalit viime kuussa ovat olleet laajan kansainvälisen mielenkiinnon kohteena. Niin europarlamentin kuin Ukrainan presidentinvaaleja on laajasti käsitelty ja kommentoitu Suomessakin, eikä syyttä. Jälkimmäiset vaalit olivat tuloksiltaan selkeämmät ja antavat ainakin mahdollisuuden edetä Ukrainan kriisin ratkaisemisessa ilman konfliktin laajentumista. Uusi europarlamentti on sen sijaan aiempaa ennustamattomampi. On Euroopan tulevaisuudelle tärkeätä, että EU-kriittisten äänestäjien viesti osataan oikealla tavalla ottaa huomioon. Se ei voi tarkoittaa Euroopan arvoista tinkimistä tai paluuta fyysisesti ja henkisesti suljettuihin ympyröihin, mutta vaalien seurauksena myös Brysselin euroeliitti  joutuu ottamaan huomioon sen, miten heidän pyrkimyksensä alati syvenevän liiton toteuttamiseen ja siihen liittyvät epädemokraattiset menettelytavat ovat kestämättömiä.

Molemmat vaalit kalpenevat kuitenkin sekä laajuudeltaan että merkitykseltään maailman suurimman demokratian Intian vaalien rinnalla. Kaksi kolmasosaa Intian 815 miljoonasta äänioikeutetusta (koko väestö on jo 1,1, miljardia) käytti äänioikeuttaan ja antoi yli kuukauden kestäneen vaalitoimituksen jälkeen hindunationalistiselle Bharatya Janata Partylle  (BJP) 282 paikkaa eli yksinkertaisen enemmistön 543 paikkaisessa Lok Sabhassa eli parlamentin alahuoneessa. Lisäksi puolueen liiittolaiset saivat 54 paikkaa. Käytetyn brittiperäisen enemmistövaalitavan vuoksi BJP:n enemmistöön riitti 31 % kaikista äänistä, joten 19 % saanut vanha valtapuolue Kongressi ei menestynyt ihan niin surkeasti kuin sen saamat 44 paikkaa indikoi.

Vaikka korruptio onkin Intiassa yleistä, ei vaalien rehellisyydestä  ole epäilyjä eikä BJP:n uuden pääministerin Narendra Modin valtakirjaa ole kyseenalaistettu. Hindunationalistinen BJP-puolue on kuitenkin taustaltaan äärinationalistinen ja sen ytimenä on puoluetta huomattavasti vanhempi on puolisotilaallisesti järjestäytynyt ja fasistiseksi luonnehdittu Rashtriya Swayamsevak Sangh (RSS), jonka jäsen myös Modi on. RSS on ollut osallisena moniin Intian muslimiväestöön kohdistuneisiin väkivaltaisiin terroritekoihin, joista pahimmat nähtiin vuonna 2002 Gujaratin osavaltiossa. Modi oli silloin toiminut vuoden osavaltion pääministerinä ja hänen epäillään olleen niitä osaltaan rohkaisemassa.

Tänään BJP ja Modi eivät enää käytä avointa hindunationalistista tai muslimienvastaista retoriikkaa. Puolueen vaalimenestys selittyy ennen kaikkea tyytymättömyydellä kongressivetoisen hallituksen aikana jatkuneeseen korruptioon ja siihen, että maan talouskehitys ei edelleenkään vastaa ihmisten toiveisiin. Tässä BJP ja Modi saattoivat vedota Gujaratin suotuisaan kehitykseen ja luvata koko Intian pääsevän heidän johdollaan siitä osalliseksi.

Intian vaaleissa on kymmenittäin myös paikkoja voittavia alueellisia puolueita, mutta valtakunnallisia puolueita vain BJP ja kongressi. Kolmanneksi vaihtoehdoksi monet toivoivat nousevan  vasta 2012 perustetun uuden sekulaarin ja epämääräisen vasemmistolaisen Aam Aadmi Party (AAP) puolueen, mutta se sai yli neljästäsadasta ehdokkaastaan vain neljä parlamenttiin.

 Intia on maa jonka merkitys sekä taloudellisesti että poliittisesti tulee vain kasvamaan. Sillä on kaikki mahdollisuudet nousta Kiinan rinnalle, jos Modi kykenee irrottautumaan hindunationalistisesta taustastaan ja lunastamaan edes osan häneen kohdistetuista odotuksista.

  2.6. 2014


SDP ja eurovaalit

SDP:n vaalitulos oli eurovaaleissa surkea, eikä sitä muuksi kannata selittää. Se on pitkäaikaisen kehityksen seurausta enkä usko, että puoluekokousvalinnat siihen juurikaan vielä suuntaan tai toiseen vaikuttivat, kuten ei vaikuttanut hyvien ehdokkaiden laadukas vaalityökään.

Tulevaisuuden parempien tulosten rakennusaineita voi hakea äänestäjien mobilisaatiosta. Omien kannattajien saaminen äänestyspaikoille selittää sen, että Rkp on jo toisissa eurovaaleissa saanut paikan, vaikka se ei kansallisten vaalien kannatuksella siihen läheskään yltäisi. Alhainen 40 prosenttiin jäänyt  vaaliosanotto kouraisi eniten demareita, mikä näkyi (entisillä) vahvoilla kannatusalueilla. Viimeisessä gallupissa ennätyksellisen iso 46 % ei halunnut nimetä ainuttakaan puoluetta, jota kannattaisi. Gallupin "äänestysprosentti" oli näin ollen 54 ja SDP:n kannatus 1.3 prosenttia korkeampi kuin nyt vaalissa. Tästä voi ekstrapoloida, mitä SDP:n kannatus olisi voinut olla esimerkiksi  85 prosentin vaaliosanotolla.

Vaikka SDP:n kannatus olisi näin ollut siedettävämmällä tasolla, olisi se silti ollut kaukana siitä mitä sen pitäisi ja mitä se voisi olla. Vuodessa ei ihmeitä tehdä, mutta on täysin mahdollista kääntää luvut sen verran paremmiksi, että puolueella on vielä ensi vaalienkin jälkeen todellista sananvaltaa. Sanojen ja tekojen vastaavuus on tässä yksi avainasia. Vain entisin eväin jatkamalla trendin kääntäminen ei kuitenkaan onnistu.

26.5. 2014

Ukraina, informaatio, disinformaatio ja fasismi

Kriisi- ja konfliktitilanteissa päättäjiltä  odotetaan nopeita kommentteja ja ratkaisuja.  Tämä koskee myös ja erityisesti Ukrainan tapahtumia. Kun seuraa Ukrainasta tulevaa ja sitä koskevaa runsasta uutisvirtaa ja erityisesti sitä, mitä netissä levitetään, on ensimmäiseksi aina syytä muistaa, että suurin osa siitä voi olla tahallisesti tai tahattomasti levitettyä vääristelevää disinformaatiota.  Sen lähteenä ja levittäjänä voi olla niin valtiollinen kuin ei-valtioillinen toimija. Tällöin on suuri houkutus ja vaara, että kommentteja vaaditaan ja annetaan puutteellisen tai väärän tiedon perusteella. Myös selvästi väärän ja propagandana levitettävän tiedon taustalla voi olla jokin todellinen tapahtuma, jota vääristellään ja tulkitaan niin, että alkuperäinen totuus katoaa tai muuttuu päinvastaiseksi.

Kommenttien, arvioiden ja ennen kaikkea päätösten tulee kuitenkin perustua mahdollisimman oikeaan tietoon. Tällaisessa tilanteessa olisi äärimmäisen tärkeätä, että päättäjillä olisi käytössään myös sellaista riippumatonta seuranta- ja analysointikapasiteettia, joka pystyisi erottamaan selvästi valheellisen ja totuudenmukaisen informaation toisistaan ja myös toteamaan sen, milloin se ei ole mahdollista. Tämän puutteen joudumme toteamaan niin mediassa kuin hallinnossa ja yhtä lailla Suomessa kuin vaikkapa Euroopan Unionissa.
Lähtökohtaisesti ei ole myöskään yhtään sellaista valtiollista tai ei-valtiollista tiedonvälittäjää, jonka välittämää uutisointia voisi pitää sataprosenttisen luotettavana. Tämä koskee kaikkia Ukrainan kriisin osapuolia ja toimijoita.

Omassa luokassaan ovat Venäjän yhä suuremmassa määrin valtion ohjauksessa olevat tiedotusvälineet, jotka ovat lähes täysin tosiasioista piittaamattoman propagandan levittämisen välineitä. Tämä alkaa jo käytetyistä nimikkeistä, kuten fasismista, joka on ehkä yleisin ja historiallisesti tehokkain venäläisessä uutisoinnissa käytetty pelotesana.

Sivuutan fasismin monet määritelmät ja koitan luetella piirteitä, jotka ovat olleet eri aikoina fasistisille liikkeille tunnusomaisia. Näihin kuuluu etnistä ja kielellistä yhteenkuuluvuutta korostava nationalismi, johtajuuden keskitys, rappiokulttuuria suosivan demokratian halveksunta, voimapolitiikan ihannointi, vastustajien väkivaltainen kohtelu ja pelottelu, turvautuminen manipuloituihin kansanäänestyksiin, homofobia, luokkavastakohtaisuuksien peittely ja valtiolliseen ohjaukseen alistuvan monopolikapitalismin suosiminen, tiedonvälityksen kontrollointi ja keskitetty valtiollinen propaganda sekä vahvan johtajan palvonta.
Sellaista maata, jossa ei olisi lainkaan näitä tunnusmerkkejä täyttäviä liikkeitä ja toimijoita, on Euroopasta vaikea löytää. Kaikissa maissa niihin on suhtauduttava vakavana uhkana demokratialle, oikeusvaltiolle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle. Vielä pahempaa on, jos tällaiset toimintatavat pääsevät isännöimään valtiollista vallankäyttöä.

Itä-Ukrainassa kaupungintalojen valtauksia tehneet, tiesulkuja pystyttäneet ja vastustajiaan terrorisoivat,  separatisteiksi  kutsutut aseistetut toimijat ja heidän kansainväliset tukijansa täyttävät myös lähes kaikki edellämainitut fasismin tunnusmerkit, ainakin huomattavasti selkeämmin kuin tällä polttomerkillä leimattu Kiovan hallitus.

Tällä en tarkoita, etteikö myös Kiovan hallituksen puolella esiintyisi vaarallisia fasistisia liikkeitä, kuten Oikea sektori ja muut, joita Kiovan hallitus ei ole kyennyt eikä ehkä aina halunnutkaan riisua aseista ja saattaa vastuuseen teoistaan. Se että ongelma ratkaistaisiin virallistamalla tällaiset ryhmät osaksi valtiollista turvallisuuskoneistoa ei ole hyväksyttävä eikä kestävä ratkaisu.

Niin läpikorruptoituneessa maassa kuin Ukraina on kaiken sen hallitukselle annettavan tuen oltava avointa ja läpinäkyvää sekä ankaran ehdollista niin taloudellisten reformien kuin poliittisten päätösten suhteen. Kenenkään väärinkäytöksiä, perusteetonta tai kontrolloimatonta väkivaltaa tai vihapuhetta ei tule katsoa läpi sormien siksi, että niihin turvautuvat edustaisivat  geopoliittisesti mieluisampaa vaihtoehtoa. Se olisi kaikkien ukrainalaisten toiveiden pettämistä eikä edistäisi Ukrainan demokraattisen oikeusvaltion rakentamista ja sen eheyden turvaamista.


Ukraine, information, disinformation and fascism

In crisis and conflict situations decision-makers are expected to comment events immediately and provide solutions.This applies also, and especially, to events in Ukraine. When following the abundant flow of news coming from and concerning Ukraine, and in particular what is posted on the Internet, we should always remember that most of it, whether intentionally or inadvertently, may be disinformation, irrespective whethee of the source and distributor is a governmental or a non-governmental actor. In such cases, there is a great temptation and danger that comments are asked and given on the basis of incomplete or false information.

Even clearly false information which is spread as propaganda may stem from some real event, which is then distorted and interpreted so that the original truth is lost or becomes the opposite.

Comments, evaluations and, above all, decisions must be based on information that is as accurate as possible. In such a situation it would be extremely important for decision-makers also to have access to the kind of independent monitoring and analytical capacity that would be able to distinguish false and truthful information clearly from each other and also to state when this is not possible. We have to note that this is lacking both in the media and in administration, and just as equally in Finland as in, for instance the European Union.


Furthermore we have to recognize that in principle there is no governmental or non-governmental disseminator of information that can be considered one hundred percent reliable. This applies to all parties and actors also in the Ukrainian crisis.

In a class of their own are the Russian media, which to an increasing degree are steered by the state and are tools for spreading propaganda, with  almost complete disregard for facts. This starts already with the use of labels, such as fascism, which is perhaps the most common and historically the most effective term of intimidation used in news coverage by the Russian media.

I won't dwell on the many definitions of fascism; instead, I shall attempt to list features that at different times have been characteristic of fascist movements. These include nationalism emphasizing a sense of ethnic and linguistic affinity, centralization of leadership, contempt for democracy that favours decadent culture, idealization of power politics, use of violence against and intimidation of opponents, resorting to manipulated referendums, homophobia, denial of class conflicts, a bias in favour of monopoly capitalism that submits to steering by the state, control of the dissemination of information and centralized state propaganda, and the cult of a strong leader.

It is difficult to find a country in Europe that would not have any movements or actors meeting these characteristics. In all countries these should be seen as a serious threat to democracy, the rule of law and the implementation of human rights. Even worse is if such still if such movements get to dominate a government's use of power.

In Eastern Ukraine the armed actors called separatists and their international supportes who have seized town halls, set up roadblocks and terrorized their opponents, meet almost all of these characteristics of fascism, at least much more clearly than the Government in Kiev that has been branded as such.

By this I do not mean that there are no dangerous fascist movements, such as the Right Sector and others, on the side of the Kiev Government that it has not been able, or perhaps has not always been willing, to disarm and hold accountable for their acts. Solving the problem by granting such groups an official status in the state security apparatus is neither an acceptable nor a sustainable solution.

In a country as completely corrupt as Ukraine, all support given to its Government must be open and transparent, as well as strictly conditional with regard to economic reforms and political decisions. No one's abuse of democracy and Human rights, unjust or uncontrolled violence or hate speech should be overlooked because those resorting to such means represent the geopolitically more favourable alternative. That would be betraying the hopes of all Ukrainians and would not promote the construction of democratic rule of law in Ukraine and securing its integrity.

19.5. 2014



SDP Seinäjoen jälkeen

Kun puheenjohtajan vaali puoluekokouksessa alkoi, laitoin fb-päivityksen: "Tässä vaalissa hyvää on se, että sosialidemokraatin valinta on varma." Tarkoitus oli muistuttaa siitä, että juuri niin tasainen vaali kuin miltä ennakolta näytti, ei saa jättää jälkeensä jakautunutta puoluetta. Sekä voittanut että hävinnyt ehdokas ovat omilla esiintymisillään vaalin jälkeen tällaista pelkoa tyylikkäästi hälventäneet, mutta heidän kannattajiensa joukossa oli liian paljon toisenlaisiakin sävyjä.

Olen jo 12 vuotta sitten ensimmäisen kerran esittänyt, että olisi syytä antaa puolueen johdon valinta mieluiten sitovan puolueäänestyksen kautta puolueen koko jäsenkunnan käsiin. Minusta käyty vaali ja sitä edeltänyt kampanja vain vahvistavat perusteita tällaiselle uudistukselle. Sillä olisiko tulos ollut toisenlainen tällaisessa vaalissa on turha spekuloida, mutta se olisi syntynyt vielä avoimemman ja kiistattoman prosessin tuloksena ja olisi vahvistanut puolueen jäsenyyden muutoin heikentynyttä merkitystä.

Vaalitulos ei ole suinkaan reaktio vain kolmen vuoden hallituskauden tai kuuden vuoden puheenjohtajakauden tuloksiin. Jos jotain se on aikasytytyksellä käynnistynyt reaktio 90-luvun uusliberalismin hengessä toteutettuun lamapolitiikkaan. Myös silloin sosialidemokraatit olivat pelastamassa maata ja sen talouden kestokykyä, mutta samalla mukana siinä yhteiskuntakehityksessä, joka kahdenkymmenen vuoden ajan on heikentänyt julkisia palveluja, kasvattanut tuloeroja ja lisännyt eriarvoisuutta. Se on pysyvästi kalvanut sosialidemokraattien uskottavuutta ja kasvattanut populistien kannatusta. Se, että tämän hallituksen aikana on SDP:n ankaran väännön jälkeen aikaansaadun hallitusohjelman mukaisesti pitkästä aikaa kyetty pysäyttämään tuloerojen kasvu, ei ole aikaisempaan kehitykseen kohdistunutta oikeutettua tyytymättömyyttä vielä kyennyt liennyttämään.

SDP:n valintojen ei tarvitse vaikuttaa hallitustyöskentelyn edellytyksiin ainakaan enempää kuin kokoomuksen seuraavaksi vuorossa oleva puheenjohtajan vaali. On viisasta lähteä siitä, että hallitusohjelma on tehty koko vaalikauden kattavaksi, ja ajatus että jo tehtyjä päätöksiä voitaisiin repiä auki tuskin lentää. Sen sijaan on tarpeellista olla tarkkana sen suhteen miten tehtyjä, pakostakin vielä hyvin ylimalkaisia ja suuripiirteisiä linjauksia pannaan täytäntöön. Tässä on edelleen kyse suurista linjaratkaisuista esimerkiksi sen varmistamiseksi, että sote- uudistus tarkoittaa julkisen terveydenhuollon näivettymisen ja terveyserojen kasvun katkaisemista, kun siihen kohdistuvat aivan päinvastaisetkin pyrkimykset.

10.5. 2014