Hallitustaival jatkuu
SDP on vaihtanut edustustaan hallituksessa. Tällainen kierrätys on sinänsä normaalia pitkäaikaisessa hallitusyhteistyössä, mutta sitä ei kannata tehdä sellaisen itseaiheutetun ja tarpeettoman mediamyllytyksen säestämänä kuin nyt nähtiin. Ei myöskään pidä uskotella, että tämä olisi jokin taikatemppu SDP:n alenevan kannatuskierteen oikaisemiseksi. Kriteerinä pitäisi yksinomaan olla hallituksen sosialidemokraattisen osaamisen vahvistaminen. Pääsääntöisesti voi odottaa sitä parempaa työtä mitä varhemmin ihmiset voivat tehtäviinsä valmistautua ja pitempään niissä harjaantua.
SDP:n kannatus ei riipu sitä kuka sanoo ja miten, kuten medianhallinnan kvartaalikonsultit uskottelevat. Se riippuu politiikan tuloksista ja siitä kuinka uskottavana puolueen toimintaa tavoitteittensa toteuttamiseksi pidetään. Tässä suhteessa sosialidemokraattien tulevalle luottamukselle täysin ratkaisevaa on se, miten hallitusohjelman keskeinen tavoite köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämiseksi toteutuu.
Arktisia alueita kohtaan tunnetaan kasvavaa kiinnostusta myös lähempänä päiväntasaajaa sijaitsevissa maissa. Siten Arktisen neuvoston Kiirunan kokouksessa hyväksyttiin kuuden maan hakemus tulla mukaan neuvoston toimintaan tarkkailijoina. Nyt uusina tarkkailijoina mukaan otettiin Etelä-Korea, Intia, Italia, Japani, Kiina ja Singapore. Myös EU:n tarkkailijajäsenyydelle näytettiin vihreää valoa, mutta ennen sen täytäntöönpanoa on EU:n vielä toteutettava neuvoston kahdeksan jäsenmaan hyväksymällä tavalla ne toimet, joihin se Kanadalle lähettämällään komission kirjeelle ennen kokousta sitoutui. Käytännössä se tarkoittaa Kanadalle ja sen alkuperäisväestölle tärkeiden hyljetuotteiden tuontikiellon jonkinasteista lieventämistä. Se on enempi periaatteellinen kuin taloudellinen kysymys, sillä kyseinen tuonti oli ennen kiellon asettamista käytännössä olematonta.
Ministereiden kanssa neuvoston kokouspöydässä istuvien alkuperäiskansojen edustajien vaikutusta oli sekin, että seitsemän järjestön tarkkailijahakemuksia ei nyt otettu käsittelyyn, sillä niiden joukossa oli heidän jyrkästi vastustamansa Greenpeacen hakemus. Tällainen vastakkainasettelu tuntuu turhalta ja turhauttavalta, sillä arktisten alueiden isojen kysymysten suhteen alkuperäiskansojen ja ympäristöliikkeiden tavoitteiden pitäisi paremminkin olla yhdenmukaisia kuin vastakkaisia.
Arktisilla alueilla tuotetaan vain mitätön määrä kasvihuonekaasuja, mutta globaalien päästöjen seuraukset ovat sitäkin dramaattisemmat juuri arktisilla aluella, joilla maapallon keskilämpötilan yhden asteen nousu toteutuu yli kahden asteen lämpenemisenä. Se puolestaan vauhdittaa napajäätiköiden ja ikiroudan sulamista maailmanlaajuista ilmastonmuutosta edelleen kiihdyttävällä tavalla.
Jään sulaminen avaa uusia alueita luonnonvarojen hyödyntämisen ja muun taloudellisen toiminnan piiriin sekä tekee koillis- ja luoteisväylistä mahdollisen ja edullisen kulkureitin globaaleille tavaravirroille. Tämä kaikki tuo investointeja, rahaa ja vaurautta arktisille alueille, mutta myös valtavia herkkään arktiseen luonnonympäristöön ja sen biodiversiteettiin kohdistuvia uhkia.
Arktisen neuvoston toiminta on paljolti keskittynyt juuri ympäristökysymyksiin. Näin täytyy olla jatkossakin, kun taloudellinen yhteistyö ja luonnonvarojen hyödyntäminen nousevat neuvoston asialistalle, sillä luontoon kohdistuvien riskien minimointi on tinkimätön reunaehto sille, jos uusia alueita avataan taloudelliseen hyötykäyttöön. Olisi myös ajoissa sovittava siitä, mitkä alueet voidaan kokonaan rauhoittaa niiden luontoa uhkaavilta toimilta.
Konkreettisena asiana tämänkertaisessa neuvoston kokouksessa oli öljyntorjuntasopimuksen allekirjoittaminen. Se on tarpeen jotta öljyvahinkoja voidaan niiden sattuessa tehokkaasti käsitellä, mutta vielä tärkeämpää on kyetä tehokkaasti ennalta ehkäisemään potentiaalisia katastrofeja, jota koskevan sopimuksen aikaansaaminen on otettava seuraavaksi tavoitteeksi. Arktisten alueiden merkityksen ja niihin kohdistuvan mielenkiinnon kasvaessa olisi loogista myös tehdä neuvostosta pysyvä kansainvälinen järjestö.
16.5. 2013
Kiitettävä on myös median ymmärtävää ja vastuullista suhtautumista sieppauksen uutisoitiin. Kaikkea median tiedossa ollutta ei ole kerrottu, jos se on voinut vaarantaa siepattujen vapauttamismahdollisuuksia.
Ulkoministeriö joutuu edelleen jatkamaan pidättyvää tiedotuslinjaansa. Tämä koskee sellaisia yhteyksiä ulkomaisten toimijoiden kanssa, joissa toinen osapuoli on edellyttänyt luottamuksellisuutta, jota ei tulevia tiedonsaanti- ja yhteistyömahdollisuuksia vaarantamatta voi rikkoa. Yhtä tärkeätä on muistaa, että yksin Jemenissä on edelleen useita ulkomaalaisia ihmisiä siepattuina eikä heidän asemaansa saa vaarantaa kertomalla asioista tai kommentoimalla spekulaatioita tapahtuneesta tavalla, joka voisi hyödyttää rikollisia ja vaikeuttaa yrityksiä saada panttivankeja vapaiksi.
Kysymyksiä tapauksesta on siten edelleen paljon, eikä kaikkiin ole vastauksia. Siihen miten siepattuja kohdeltiin panttivankeuden aikana ja miten se on heihin vaikuttanut voivat asianomaiset halutessaan vastata sitten kun ovat siihen valmiita. Viranomaisilla ei ole sen enempää tarvetta kuin mahdollisuutta ohjeistaa heitä tässä. Lähdemme siitä, että raastavan kokemuksen läpikäyneiden ihmisten yksityisyyttä ja valintoja on kunnioitettava.
Opetuksiakin tapahtuneesta on käytävä läpi sillä sieppausten uhka maailma on lisääntynyt ja niistä on tullut keskeinen terrorismin rahoittamisen muoto. Se on myös syy siihen miksi tätä koskevia kansainvälisiä sitoumuksiaan kunnioittava Suomi ei maksa lunnasrahoja, jos sellaisia vaatimuksia esitettäisiin. Se että rahaa tai muuta vastiketta olisi käytetty siepattujen vapauttamisen yhteydessä on silti mahdollista, vaikka siitä ei Suomessa tietoa ole.
Kysymys muista kustannuksista on toissijainen silloin kuin hengenvaaralliseen tilanteeseen joutuneita on autettava. Sen sijaan tulevaisuutta silmällä on tarpeen pohtia sitäkin, tulisiko konsulipalveluja koskevan lain muutoinkin työn alla olevan uudistamisen yhteydessä selkeyttää säädöksiä eri tahojen vastuista ja korvausvelvollisuuksista.
12.5. 2013
MTV:n uutisointi Putinin nimen päätymisestä poliisin ylläpitämään rikosyhteyksistä epäiltyjen rekisteriin on poikinut monenlaista kommentointia. Suomalaismedia on pommittanut ulkoministeriä kysymyksillä, miten tätä on käsitelty Venäjän kanssa keskusteluissa ja miten se on vaikuttanut Suomen ja Venäjän suhteisiin. Jonkinlainen pettymys kysyjien kasvoilla on kuultanut läpi, kun vastaus molempiin kysymyksiin on ollut ettei mitenkään. Oliko siis jollain toiveita provosoida uutisoinnilla ongelmia naapurisuhteisiin?
Vakavampi kysymys on kuitenkin suhtautuminen itse vuotoon. Se että media korostaa lähdesuojan rikkomattomuutta on perusteltua ja ymmärrettävää, eikä kukaan ole tietenkään asettanut tätä kyseenalaiseksi. MTV:tä tai mediaa ei tämän johdosta saa syyttää eikä painostaa lähteensä paljastamiseen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö viranomaiset muutoin saisi selvittää, kuka on syyllistynyt salassa pidettävän tiedon julkistamiseen. Se on suorastaan heidän velvollisuutensa, vaikka Journalistiliiton nimissä on tätäkin paheksuttu.
Suomessa on viranomaisten ylläpitämiä rekistereitä, joissa on yksityishenkilöitä koskevia arkaluonteisia tietoja. Niiden salassapitäminen ei perustu siihen, että näin haluttaisiin suojella viranomaisten toimintaa julkisuudelta, vaan suojelun kohteena on niiden henkilöiden yksityisyys, joista rekistereissä on tietoja. Tämä yksityisyyden suoja koskee jokaista siitä riippumatta, onko kyse valtion päämiehestä vai toimeentulotukea saavasta työttömästä. Edellistä koskevan tiedon julkistamiseen voi löytyä journalistisia perusteita enemmän kuin jälkimmäisen kohdalla, mutta tiedon luovuttaminen on aivan samanlainen teko siitä riippumatta kummasta on kyse.
Mielipiteensä asiasta on ilmaissut myös julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen, joka kannanotollaan vain vahvistaa sen miten hampaatonta ja epäluotettavaa median neuvoston kautta harjoittama ns. itsesäätely on. Voin yhtyä siihen Uimosen toteamukseen, että poliisijohdolla on peiliin katsomisen paikka, mutta niin olisi myös Journalistiliitolla.
5.5. 2013
Vapun sanomaa 2013
Tämä vappu vei puhujana Heinolan, Orimattilan ja Lahden toreille. Vaikka olen joskus ääneenkin pohtinut miten näitä vappujuhlia voitaisiin modernisoida niin, ettei osallistujien keski-ikä lähenisi omaani, niin en koskaan kieltäydy vappukutsuista. Tänään oli 44. vuosi kun olen ollut vappujuhlassa puhumassa, ensimmäinen kerta oli vuonna 1969 Itä-Hakkilassa. Ainoa kerta jolloin en ole itse ollut puhujana oli vuonna 1973 Santiago de Chilessä, jossa puhujana keskustorin puolen miljoonan ihmisen juhlassa oli Salvador Allende.
Perussanomaa ei ole ollut tarvis näinä vuosina muuttaa: solidaarisuus, oikeudenmukaisuus, eriarvoisuuden vähentäminen eivät menetä merkitystään. Tänään käsittelin erityisesti EU:ta ja eurokriisin hoitoa.
Kun uusi hallitus vaalien jälkeen muodostettiin muutettiin Suomen linjaa. Voimamme eivät riittäneet vääntämään EU:n ja komission linjaa uuteen asentoon, mutta teimme vakuusvaatimuksen kautta sen mitä tehtävissä oli Suomeen kohdistuvien riskien minimoimiseksi.
Emme kuitenkaan luopuneet korostamasta sijoittajavastuuta, mikä on sittemmin myös tullut, osaksi EU:n kriisinhoitoa sekä Kreikan toisessa tukipaketissa että nyt Kyproksen tukipaketissa.
Komission näkemykset eurokriisin ratkaisemisesta ovat yksipuolisesti painottaneet hallituksiin ja demokraattisiin päättäjiin kohdistunutta kurilinjaa, jossa holtittomaan velkaantumiseen syylliset maat on pakotettava tiukkoihin leikkauksiin ja matokuureihin ja vastaisuudessa kaikki euromaat alistettava rangaistusten uhalla pitkälle menevään komission toteuttamaan budjetti- ja talouspolitiikan kontrolliin. Suomalaisissakin puheenvuoroissa on tätä myötäilty.
Tällöin sivuutetaan se, että syyllisiä eivät ole yksinomaan velkaa vastuuttomasti ottaneet hallitukset, vaan myös pankit ja muut luotottajat, jotka ovat velkaa holtittomasti antaneet. Reilu markkinatalous ei kuitenkaan voi toimia sen varassa, että riskisijoituksia tekevät rahoittajat saavat pitää voittonsa, mutta tappiot siirretään veronmaksajien piikkiin.
Kriisi ei ole vielä ohi, mutta tulevien kriisien ehkäisemiseksi on tehty jo paljon. Myös Euroopan keskuspankki on herännyt toimimaan siten kun siltä rahajärjestelmän toiminnan viimesijaisena varmistajana edellytettään. Seuraavaksi valmistellaan pankkiunionia.
Tämä ei kuitenkaan toimi, jos kurituksen kohteena ovat vain hallitukset. Tarvitaan kuria ja järjestystä myös siihen, miten finanssimarkkinat toimivat.
Työtä on siis jatkettava. Yksi G 20 -julistuksen keskeisiä kohtia oli puuttuminen laittomiin varallisuussiirtoihin, rahanpesuun ja verotustietojen salaamiseen. Tässä kohdin näyttäisi maailmalla olevan nyt uutta momentumia ja tahtoa veronkiertoon puuttumiseen. EU:ssa monet aiemmin välinpitämättömästi tai suorastaan veroparatiiseja suojelevasti asiaan suhtautuneet maat ovat nyt valmiita joihinkin toimiin.
Tätä on Suomikin valtiovarainministeri Urpilaisen johdolla ollut vauhdittamassa. Syytä aktiivisuuteen onkin, sillä koko EU:n tasolla on komissio arvioinut veronkierron maksavan EU-maille yhteensä ainakin tuhat miljardia euroa joka vuosi. Harmaan talouden torjunta, veroparatiisien sulkeminen ja haitallisen verokilpailun estäminen ovat sosialidemokraattien hallitusohjelmaan ajamia asioita ja haluamme niistä myös näkyviä tuloksia.
Tarvittaviin asioihin kuuluu myös varallisuudenvaihtoveron (FTT) käyttöönotto, aluksi EU-maiden tasolla. Siihen yhdentoista maan ryhmään, jotka tähän ovat jo ilmoittautuneet, tulee kiireesti saada liitettyä myös Suomi jotta täysmääräisesti olisimme mukana vaikuttamassa tämänkin, joka tapauksessa meitäkin koskettavan uudistuksen toimeenpanoon.
1.5. 2013
Reilu puoli vuotta sitten työnsä aloittanut EU:n ensimmäinen erityisedustaja ihmisoikeuskysymyksissä vieraili Suomessa. Stavros Lambridinesin tehtävä on tärkeä ja vaikea, ei vain siksi että ihmisoikeuksien puolustaminen ja työ niiden kunnioittamisen parantamiseksi kaikkialla maailmassa on vaativaa. Se on vaikeata myös siksi, että kaikki Euroopan Unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoitamiseen liittyvät asiat ovat haastavia ja erityisen haastavaa on saada unioni toimimaan johdonmukaisesti ja tehokkaasti kaikilla politiikkalohkoilla – siis myös kauppa- ja kehityspolitiikassaan – ihmisoikeuksien hyväksi.
Kun erityisedustajan tehtävä perustettiin saattoivat kyynikot epäillä, että kun uusi ihmoisoikeusasioiden erityisedustaja on saatu nimettyä, voidaan kaikki ihmisoikeuskysymykset vastaisuudessa ulkoistaa hänen hoidettavakseen ja jatkaa kauppa- ja muissa asioissa business as usual -linjalla. Tämä pelko ei näytä toteutuvan, ei ainakaan sikäli kun se vakuuttavasti ja uskottavasti esiintyneestä Lambrinidesistä riippuu. Kaikki tuki siis hänen työlleen.
Maanantaina käytiin yleisten asiain neuvostossa myös keskustelu Suomen ja kolmen muun maan ulkoministerin komissiolle lähettämästä kirjeestä, jossa peräänkuulutettiin tehokkaampia tapoja, joilla EU voi valvoa oikeusvaltioperiaatteiden ja muiden perusarvojensa kunnioittamista kaikissa jäsenmaissa ja tarvittaessa puuttua niiden sivuuttamiseen. Käydyssä keskustelussa kirjeen perusajatus sai vahvaa kannatusta jäsenmaiden selvän enemmistön puheenvuoroissa. Pallo on nyt komissiolla, jolta odotetaan esityksiä siitä, miten tätä käytännössä vietäisiin eteenpäin. Silloin ei tule tyytyä komission puheenjohtajan Barroson näkemykseen, jonka mukaan tämä olisi mahdollista vasta uusien perussopimusmuutosten kautta. Komissaareistakin monet ovat tästä avoimesti eri mieltä, sillä uusien perussopimusmuutosten valmistelu ja voimaan saattaminen on parhaimmassakin tapauksessa vuosien prosessi, kun perusoikeuksien kunnioituksen varmistaminen tässä ja nyt on tarpeen. Kun eurokriisin hoidossa on holtittomien pankkien saatavien turvaamiseksi kyetty ilman sopimusmuutoksia ottamaan käyttöön uusia keinoja, jotka mahdollistavat jäsenvaltioihin kohdistuvat pitkälle menevät sanktiot, täytyy sen olla mahdollista myös demokraattisten perusoikeuksien puolustamiseksi.
24.4. 2013
Hyvä uutinen...
Kun maailmassa on aivan liian vähän tilaa hyville uutisille niin nostettakoon esiin se, että välillä jo katkennut Serbia-Kosovo -dialogi on saatu päätökseen EU:n korkean edustajan Ashtonin välityksellä viime perjantaina. Molempien pääministerit ovat parafoineet sopimuksen. Sopimus on tietenkin erittäin merkittävä, ei ainoastaan maille itselleen, vaan koko Länsi-Balkanin vakaudelle ja tulevaisuudelle. Tärkeä se on myös EU:lle.
Toivottavasti sopimus nyt etenee myös välittömästi hyväksyntään ja toimeenpanoon, jotta tämä voidaan maanantaina EU:n yleisen asiain neuvoston kokouksessa todeta ja siellä tehdä päätökset molempien maiden EU-lähentymisprosessin jatkamisesta. Sopimuksen keskeinen sisältö koskee Pohjois-Kosovossa asuvan serbiväestön aseman järjestämistä, mikä tapahtuu oleellisesti Ahtisaaren aikoinaan esittämien suuntaviivojen mukaisesti. Vaikeuksia tulee varmasti vielä pitkin matkaa Länsi-Balkanin tilanteen normalisoinnisssa, mutta nyt kurssi on oikea.
... ja Ilta-Sanomien sensaatio
Jotta Ilta-Sanomien aloittama kummallinen ja vääristelevä kirjoittelu ei alkaisi elää omaa elämäänsä, niin tässä näistä luottokorttiasioista sama selvennys, jonka olen laittanut myös facebookiin.
Minulla on reilusti toistaa sataa matkapäivää vuodessa. Hotelleissa vaaditaan aina tulijan luottokorttitiedot, johon annan UM:n kortin. Laskun hoitaa yleensä avustaja, mutta mahdolliset omat menoni maksan käteisellä tai omalla kortillani. Kiireellisissä tilanteissa voi kuitenkin käydä niin, etten ole paikalla kun lasku maksetaan. Tällöin olen aina ilmoittanut avustajalleni ja Suomessa sihteerilleni, että hoidan oman yksityisosuuteni maksun heti Suomessa.Tämä tapahtuu viimeistään silloin kun matkalaskun allekirjoitus tulee eteeni.
Yhtään omaa menoa ei ole jäänyt maksamatta niin, että siitä olisi ollut tarvetta huomauttaa. Lehden mainitsema Viron laivalasku syntyi siten, että en saanut sitä yrityksestäni huolimatta omalla kortillani erikseen maksettua, joten se oli muun saman työmatkan laskun yhteydessä pakko kierrättää UM:n kautta.
20.4. 2013
Moskova, Bagdad ja Boston
Palasin maanantai-iltana Moskovasta ulkoministeri- tapaamisesta Sergei Lavrovin kanssa. Koska meillä ei juurikaan ollut kahdenvälisiä asioita eikä ainakaan ongelmia ratkottavana, puhuimme etupäässä EU-Venäjä kysymyksistä, alueellisista yhteistyöjärjestöistä ja ajankohtaisista kansainvälisistä kriiseistä. Nostin esiin myös kansalaisjärjestöjen aseman ja kohtelun Venäjällä, josta olin aamulla saanut tapaamisessani kuuden järjestön edustajien kanssa huolestuttavia tietoja. Venäjän ulkoministeriö ei ole tietenkään tässä mikään toimija, mutta heidän kauttaan kulkee tieto siitä, että tätä seurataan myös Suomessa – kuten meidänkin kauttamme tieto siitä, että Suomen lastensuojelua seurataan Venäjällä. Kanssakäymisemme luonteeseen kuuluu, että voimme suoraan puhua myös asioista, jotka saatetaan puolin ja toisin kokea vaikeina.Kumpikaan ei nähnyt aiheelliseksi ottaa esiin Venäjän presidentin nimen päättymistä oudolle rikosyhteyksistä epäiltyjen listalle ja asian vuotamista julkisuuteen. Suomen poliisi oli virheen jo korjannut ja selvittää edelleen asiaan mahdollisisesti liittyviä virkavirheitä ja vain viranomaisten käytössä olevan rekisterin tietojen antamista ulkopuolisille tietosuojarikkomuksena. Sisäministeri on myös pyytänyt virhettä anteeksi, eikä sen käsittelyyn valtioiden välisiin suhteisiin vaikuttavana asiana ollut aihetta – paitsi ehkä sen suomalaismedian mielestä, joka odotti että tämä olisi ollut tapaamisemme pääaihe. Sama media olisi myös halunnut tiedotustilaisuudessamme kysyä asiasta, mutta ei saanut lyhyessä tilaisuudessa siihen tilaisuutta. Kukaan suomalaisvaltuuskunnassamme ei tiennyt sitä, että kysymykset ennakkoon tietoonsa pyytänyt Venäjän ministeriön edustaja ei tilaisuudessa antanut tämän kysymyksekseen ilmoittaneelle toimittajalle tälle luvattua puheenvuoroa. Kysymyksen sivuuttaminen tällaisella menettelyllä on valitettavaa myös siksi, että näin synnytettiin turhasta asiasta turhaa porua.
Heti Suomeen palattuani alkoi kännykästä tulla ikäviä uutisia. Pommi-iskuja Bagdadissa ja Bostonissa eilen, toissapäivänä Mogadishussa. Tämä on muistutus siitä, miten tärkeätä on ylläpitää ja vahvistaa maailmanlaajuista yhteistyötä terrorismia vastaan iskujen ennaltaehkäisemiseksi, terrorismin kasvualustan kuivattamiseksi ja syyllisten saattamiseksi oikeudellisen vastuuseen.
16.4. 2013
Pohjoismaiden Neuvoston turvallisuuspoliittinen istunto
Pohjoismaiden Neuvoston historian ensimmäinen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen istunto järjestettiin torstaina Tukholmassa. Hallituksia edusti pari ulko- ja pari puolustusministeriä. Kävimme hyvän keskustelun, jossa ilmeni parlamentaarikkojen vankka tuki pohjoismaisen yhteistyön syventämiselle myös näillä aiemmin neuvoston työskentelyn ulkopuolella pidetyillä aloilla. Toki keskustelussa joku oikeistoedustaja koitti avata Nato-keskustelua ja tivata uhkakuvia, joihin yhteistyö perustuisi, mutta tähän provokaatioon eivät muut lähteneet mukaan. Yleisesti ymmärretään ja hyväksytään se, että kolme pohjoismaata on sotilasliitto Natossa ja kaksi pysyttäytyy sotilasliittojen ulkopuolella. Tämä ei nykymaailmassa ole este yhteisiä valmiuksia parantavan ja kustannustehokkuutta tuottavan käytännönläheisen yhteistyön syventämiselle myös puolustuspolitiikassa, eikä siihen sisälly pyrkimyksiä eikä spekulaatioita kenenkään liittoutumissuhteen muuttamiseksi.
Omassa puheenvuorossani korostin sitä, ettei perinteisiin kansallisiin lähtökohtiin ja sotilaalliseen puolustukseen perustuva turvallisuuspolitiikka enää riitä kasvavan keskinäisen riippuvuuden maailmassa, vaan turvallisuus edellyttää rakentavaa ja aktiivista toimintaa konfliktien ennalta ehkäisemiseksi ja mahdollisuuksien antamiseksi kaikille elää rauhassa niin, että heidän ihmisoikeutensa ja inhimillisten tarpeiden tyydyttämismahdollisuutensa ovat turvattuja. Tämä meidänkin tuoreessa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossamme korostettu näkemys on luonnollinen pohja myös pohjoismaiselle yhteistyölle, jossa pohjoismailla on yhdessä mahdollisuus paljon kokoaan tehokkaammin toimia laaja-alaista inhimillistä turvallisuutta korostavan yhteistyön edelläkävijänä.
13.4. 2013
Afrikan sarvi hakee vakautta ja kehitystä
Palasin keskiviikkoiltana viiden päivän matkalta neljään Afrikan sarven maahan kehitysministeri Heidi Hautalan kanssa. Kävin menomatkalla myös Jemenin pääkaupungissa Sana'assa, jossa tapasin presidentin, ulkoministerin, turvallisuusviranomaisia, kansainvälisten järjestöjen edustajia, Suomen edustajat sekä rauhannobelilla palkitun nuoren naisaktivistin Tawakkul Karmanin.Päällimmäinen asia oli tietysti siepattujen suomalaisten tilanne. Sen selvittämiseksi ja heidän vahingoittumattomuutensa turvaamiseksi jatkamme tiivistä yhteistyötä Jemenin ja myös Itävallan kanssa, mutta nopeaa ratkaisua ei ole näköpiirissä. Kärsivällisyyttä tarvitaan, viimeksi vapautettu sveitsiläisnainen oli sitä ennen ollut panttivankina vuoden verran.
Jemenin sieppaukset ovat osa maan laajaa turvallisuusongelmaa. Arabikevät ulottui myös Jemeniin ja johti siellä diktatorisista otteistaan tunnetun presidentti Salahin kaatumiseen ja juuri aloitettuun eräänlaista perustuslakia säätävää kansalliskokousta vastaavaan kansalliseen dialogiin. Siinä on tarkoitus sopia uudesta demokraattisesta perustuslaista, uusista vaaleista ja maan yhtenäisyydestä. Dialogissa ovat mukana monin tavoin jakaantuneen maan eri alueiden, heimojen ja poliittisten suuntausten edustajat ja dialogin 400 paikasta 30 % on varattu naisille. Dialogia valmistelemassa oli myös Tawakkul Karman. Hän ei ole suostunut siihen itse osallistujaksi, mutta jatkaa sen kriittistä tukemista. Tämän prosessin onnistuminen ja maan jakolinjojen umpeenkurominen olisi myös kestävä tapa parantaa turvallisuustilannetta maassa ja torjua sieppausten jatkuminen.
Ensimmäinen Afrikan kohteemme Somalia on hajonneista valtioista ehkä surullisin ja tunnetuin esimerkki. Mogadishun lentokentältä on vain vartin ajomatka kaupungin keskustaan ja sen ainoaksi täysturvalliseksi määriteltyyn Villa Somalia kortteliin, jossa kaikki keskeiset virastot ja tapaamisemme olivat. Lyhyellä matkalla näkyi kortteli korttelin perään tuhottuja ja autioita rakennuksia, myös entisten loistohotellien raunioita meren rannalla, jotka kertoivat yli kaksikymmentä vuotta jatkuneen sisällissodan ja väkivallan raskaasta perinnöstä, mutta myös siitä mihin tällä maalla voi olla mahdollisuuksia jos hauras valtio saa itsensä kokoon.
Tunnelma maan johdon tapaamisissa oli kuitenkin luottavainen ja heijasti varovaista tulevaisuudenuskoa, jollaista maan asukkailla ei pariin vuosikymmeneen ole ollut. Sen saattoi aistia sekä katunäkymistä että tapaamisistamme presidentin, maan hallituksen jäsenten ja parlamentin puhemiehen kanssa. Kävimme pitkät keskustelut maan tilasta ja kehitystarpeista, mutta näitäkin tärkeämpi oli pelkkä vierailumme itsessään. Se nähtiin vahvana luottamuksen ja tuen osoituksena maan tulevaisuudelle, millaisena sen halusimmekin ymmärrettävän. Merkillepantavaa on myös, miten Suomen somaliyhteisö haluaa osallistua maan jälleenrakennukseen.
Etelä-Sudan itsenäistyi Sudanin alaisuudesta vajaa kaksi vuotta sitten yhtenä maailman köyhimmistä valtioista. Sillä on kuitenkin merkittäviä öljyvaroja, mutta Sudanin ja Etelä-Sudanin välillä yhteenottoihin johtanut kiistely on johtanut Sudanin läpi kulkevan öljyputken sulkemiseen. Nyt vierailumme aikana meille kuitenkin kerrottiin, että on enää vain tekninen kysymys, milloin öljy alkaa virrata. Poliittiset esteet on raivattu ja naapurimaat luvanneet haudata sotakirveet. Jos tämä myös toteutuu voidaan Etelä-Sudanissakin rakentaa tulevaisuutta luottavaisemmin.
Pieni Djibuti menestyy Etiopian satamakaupunkina ja on alueen yhteistyöjärjestön IGAD:in pääkonttorin sijaintipaikka. Se, samoin kuin Afrikan sarven väkirikkain ja merkittävin valtio Etiopia, on mm. Afrikan Unionin rauhanturvajoukoissa osallistunut rakentavasti Somalian tukemiseen. Somalian vakaus on myös Jemenille tärkeää, sillä hauraasta Jemenistäkin on tullut jo yli miljoonan somalipakolaisen turvapaikka. Kaikilla alueen mailla on siten paljon voitettavaa keskinäisen yhteistyön lisäämisestä. Tätä Suomikin on tukemassa myös IGAD:in projektien kautta.
I recently visited four countries of the Horn of Africa in five days together with my colleague, Minister for International Development, Ms Heidi Hautala. On the way to the region I also paid a visit to the capital of Yemen, Sana'a, where I met with the president, the minister for foreign affairs, representatives of the security authorities, representatives of international organisations, the Finnish representatives on the ground as well as young and inspiring women's rights activist, the Nobel peace laureate Tawakkul Karman.
The main reason for my visit to Sana'a was of course the situation of the two abducted Finnish citizens. We continue to work closely and relentlessly in co-operation with Yemen and also Austria – a citizen of which was kidnapped with the two Finns - to solve the case and have the hostagese safely released, but there is no quick solution in sight. Patience is needed – the Swiss lady released recently had been held captive for a year.
The taking of hostages in Yemen is a part of the broader security challenge in the country.The effects of the "Arab Spring" reached also Yemen and resulted in the fall of president Salah, known for his dictatorial ways, and in a national dialogue resembling a national contitutional assembly enacting. The dialogue has only recently started and its aim is to agree on a new democratic constitution, new legislative elections and the unity of the country. The representatives of different regions, tribes and political affiliations of this divided country have been invited to participate in the dialogue, and 30 % of the 400 seats in the dialogue aseembly are reserved for women. Also Tawakkul Karman participated in the preparation of this dialogue. She has declined a nomination to the dialogue, but continues to support the process from the outsiden while maintaining a critical standpoint. The success of this process as well as healing the many existing divides would also be a durable way to improve the security situation in the country and also prevent the continuation of kidnappings.
Our first destination in Africa, Somalia, is probably the saddest and most well-known example of fragile or even disintegrated states. The city center and its only block considered relatively safe – Villa Somalia, where all the main government offices are situated and where our meetings took place – is only a fifteen-minute drive away from the Mogadishu airport. But during this short drive we could see blocks after blocks of destroyed and deserted buildings, including the ruins of once luxurious hotels on the shore, which told us about the heavy legacy of over two decades of civil war and violence. But it also told us about those positive possibilities which could be achieved, should this fragile state get its act together.
The atmosphere in the meetings with the Somali high authorities reflected trust and cautious confidence in the future of the country. This sense of being able to look towards a better future is something Somalishave not been able to share for some decades. The same nascent optimism could be also sensed on the streets of Mogadishu, as well as in our meetings with the president, members of the government and the speaker of the parliament. We had long discussions on the state of the country as well as its development needs, but even more important than the actual contents of the discussions was the visit itself. This first ever ministerial visit from Finland to Somalia was seen as a strong indication of confidence and support to the future of the country. It is also important to note, that the Somali diaspora in Finland is very keen to participate in the reconstruction efforts in Somalia.
South Sudan declared its independence from Sudan almost two years ago and is one of the poorest countries in the world. It has considerable oil resources but the dispute leading to confrontation between Sudan and South Sudan has resulted in closure of the oil pipeline running through Sudan. During our visit we were however told that the resumpotion of oil exports is only a technical issue now, the political obstacles have been removed and the neighbours have promised to finally bury their hatchets. If this becomes a reality, also South Sudan can look at its future with some more optimism.
Small Djibouti is doing well as the "harbour of Ethiopia". The regional co-operation organisation IGAD (Intergovernmental Authority on Development) also has its headquarters there. Djibouti, as well as Ethiopia - the most populated and powerful state in the Horn of Africa – has participated constructively in supporting Somalia for example through participating in the African Union peace-keeping forces. The stability of Somalia is also important to Yemen, because Yemen has become a refuge for already over a million Somali refugees. All the countries in the region of Horn of Africa have a lot to gain from increased regional co-operation. This also Finland wishes to support through its support to the projects of IGAD.
Aikaisemmat kirjoitukset:
