Asuntopolitiikan hätätila
Valtiovarainministeriön uusliberalistien pitkäaikainen tavoite sosiaalisen asuntotuotannon ja yleishyödyllisen asuntorakentamisen lopettamisesta Suomessa on lähellä toteutumistaan. Seuraukset alkavat näkyä. Helsingissä kunnallista vuokra-asuntoa jonottavien hakijoiden määrä on lyhyessä ajassa kasvanut 15 000:sta 25 000:een. Vuokra-asuntokanta supistuu, Helsingissä on kahdessa vuodessa 8000 vuokra-asuntoa myyty omistusasunnoiksi ja seuraavaksi sama kohtalo uhkaa noin 6000 luovutusrajoituksista ensi vuonna vapautuvaa aravavuokra-asuntoa.
Koko maassa se, miten entiset YH-rakentajat ensin muutettiin Avara-yhtiöiksi, pohjusti yleishyödyllisyydestä luopumista ja siirtymistä raakaan kiinteistöbisnekseen. Tämän ja muiden entisten yleishyödyllisten yhteisöjen toimissa ja kaupoissa on myös piirteitä, joiden eettisyys ja suoranainen lainmukaisuuskin on kyseenalaista.
Katseet kääntyvät asuntoministeri Jan Vapaavuoreen, jonka asuntopoliittisia puheenvuoroja olen kiitellyt. Myös hänen näkemyksensä seutuyhteistyöstä sekä viimeinen reipas kannanotto Vihdin Idea-park suunnitelmaa vastaan ansaitsevat kiitoksen. Mutta nyt olisi kohtuuhintaisen vuokra-asumisen pelastavien asuntopoliittisten toimien vuoro. Jos ja kun Vapaavuori sellaisia esittää täytyy sosialidemokraattisen oppositionkin olla niitä ensimmäisenä tukemassa, ei vähiten siksi että tuen saaminen niille hallituksessa ei tule olemaan helppoa.
9.5. 2008
Tervetuloa kampanjasivuille!
Puheenjohtajaehdokkuuteni kampanjasivut on avattu osoitteessa www.mepystymmesiihen.org .
Kuunnellaan jäseniä
Puolueneuvosto torjui Demarinuorten esityksen neuvoa-antavasta jäsenäänestyksestä puolueen puheenjohtajasta. Monet kunnallisjärjestöt ovat kuitenkin omilla päätöksillään tällaisen järjestämässä, vaikka puoluejohto on yrittänyt sitä estää antaen ymmärtää, että tällainen jäsenten kuuleminen olisi puolueenvastaista toimintaa.
Olen ollut ykkönen tähänastissa Utsjoen ja Ylöjärven jäsenäänestyksissä. Ylöjärvellä äänestäneistä yli 44 % kannatti minua ykkösehdokkaanaan, mistä kiitokset heille. Ennen puoluekokousta saamme myös tietää, ketä puolueen jäsenet Espoossa, laajalti Keski-Uudellamaalla ja Oulussa kannattavat puheenjohtajavaalissa. Puoluekokousedustajilla ja minulla yhtenä heistä on tietenkin rajoittamaton oikeus kannattaa itse parhaana pitämäänsä ehdokasta, mutta ei ole kenellekään vahingoksi jos sitä harkintaa tehdessä tiedetään myös mitä mieltä jäsenistö on.
Puoluekokoukselle on tehty myös monia aloitteita jäsenvaalin käyttöönotosta ja luvassa on myös puoluehallituksen asettaman erillisen työryhmän selvitys asiasta. Toivottavasti puoluekokous on valmis myös tässä asiassa ottamaan rohkean ja selvän askeleen puoluekäytäntöjen ja puolueen ilmeen todelliseksi uudistamiseksi.
5.5. 2008
Vappua ja globalisaationhallintaa
Vappua vietettiin tosi upeassa säässä. Imatralla pääsin mukaan marssillekin. Puhuin myös Joutsenossa ja Lappeenrannassa. Vähitellen olen oppinut ulkojuhlavappupuhujan tärkeimmän ohjeen: älä puhu liian pitkään. Puhujalle paras kiitos on, jos torille kokoontuneet ihmiset haluavat ja jaksavat kuunnella puheen loppuun asti ja vielä antavat siitä puheen jälkeen palautetta.
Vappupuheessani ei kotisivullani kävijöille ole kovin paljoa uutta asiaa: määrättyjä isoja linjakysymyksiä on toistettava, kunnes ne johtavat muutokseen. Ajankohtaisena asiana globalisaationhallintaan liittyen otin erikseen esiin sen, onko Euroopan unioni oikealla tavalla varautunut maailmantaloutta varjostavien lamanäkymien toteutumiseen. Kiireisimmin tulee EU:lta nyt edellyttää tehokkaita ja nopeita toimia rahoitusmarkkinoiden riskien hallitsemiseksi, jotta emme pahimmassa tapauksessa joutuisi kohtaamaan euroopanlaajuista pankkikriisiä. Kansallisia rahoitusmarkkinoita on vaikea enää menestyksekkäästi säädellä yhden valtion toimin, mutta EU:lla ja sen keskuspankilla on siihen vielä mahdollisuuksia, jos se haluaa ja osaa niitä käyttää.
Taloutta uhkaava taantuma voi asettaa myös tähän asti hyvin toimineen rahaliiton koetukselle. On tärkeää, ettei EU:ssa heti ryhdytä vaatimaan julkisten alijäämien nopeaa leikkaamista, jos ne laskusuhdanteessa kasvavat joissain unionimaissa yli kolmen prosentin BKT:sta. Sellainen vain syventäisi ja pitkittäisi lamaa ja lisäisi työttömyyttä. Näiden EMU-kriteerien soveltamisessa on käytettävä tervettä järkeä ja hyväksyttävä laskukautena suuremmatkin alijäämät, kunhan talouksien pitkän aikavälin tasapaino toteutuu.
Tällainen joustava suhdannepolitiikka on ollut toistaiseksi liian vaikeaa Suomen valtiovarainministeriölle, joka ei tunne sellaista talouspoliittista tilannetta, johon se ei suhdannetilanteesta riippumatta tarjoaisi lääkkeiksi uusia menojen leikkauksia ja veronalennuksia.
2.5. 2008
Hauskaa vappua!
Näyttää siltä että saamme viettää vappua tällä kertaa lämpimissä ja aurinkoisissa olosuhteissa. Lämmöstä nauttisi enemmän jos olisi varma siitä, että se on vain säätilan satunnaisvaihtelua eikä seurausta ilmastomuutoksesta. Karnevaalivappu on siis tulossa, mistä siitäkin nauttisi enemmän, jos se olisi aitoa kevään iloista juhlintaa ilman ylimääräisiä sirpaleita ja alkoholimyrkytyksiä.
Taistelumieli kukoistakoon työväenliikkeen kaikenmuotoisissa vapputilaisuuksissa. Vallitkoon niissäkin iloinen karnevaalitunnelma, oltiin sitten liikkeellä tahdittoman rauhanmarssin merkeissä tai ei, vaikka sanomamme tänä vappuna porvarihallituksen Suomessa jossa luokkayhteiskunta tekee hiipivää paluuta onkin tavanomaista vakavampi.
29.4. 2008
Vasemmistoliitto jatkakoon
Haastatteluani Vihreässä Langassa on otsikoitu sisältöön nähden turhan hulppeasti, joten todettakoon selkeästi, ettei ole minun eikä SDP:n asia lakkauttaa vasemmistoliittoa tai muitakaan puolueita, enkä sellaista ole esittänyt.
Sanatarkka kysymys ja vastaus VL:n haastattelussa oli näiltä osin tällainen: "Tarvitaanko vasemmistoliittoa kymmenen vuoden päästä?" Vastaukseni:"Ei tarvita. Syyt jotka aikanaan johtivat työväenliikkeen jakautumiseen, ovat kadonneet. Vasemmistoliiton yhdistymistä Sdp:hen ei silti kannata lähteä keinotekoisesti vauhdittamaan. Siellä on stalinististen perinteiden osasto, joka ei halua ja jota ei haluta Sdp:hen. Aika hoitaa yhdistymisen."
Hoitaa tai ei, niin sitä odoteltaessa vasemmistoliitto on joka tapauksessa monia muita puolueita läheisempi mahdollinen yhteistyökumppani sosialidemokraateille.
26.4. 2008
Sosiaalisen hallituksen saavutuksia
Pääministeri Vanhanen on ottanut tavakseen kehua hallituksensa sosiaalisuutta. Sitä hallitus on osoittanut viimeksi nostamalla hoitomaksuja ja sitomalla ne vastaisuudessa indeksiin ilman että tulonsiirtoja lapsiperheille samalla olisi indeksoitu. Jokseenkin hiljaisuudella on ohitettu se, miten viime vuoden lopulla vanhusten eläketuloja leikattiin kymmenesosalla korottamalla pitkäaikaishoidon potilaiden hoitomaksun prosenttiosuutta.
Köyhäinhoitoon keskittyvä sosiaalipolitiikka saattaa kuulostaa sosiaaliselta ja voi jopa olla, että Vanhanen itsekin uskoo siihen, mutta laaja-alaista pohjoismaista sosiaalipolitiikan ja sosiaaliturvan mallia alasajava hallitus tuottaa tosiasiassa koko ajan uusia köyhyysrajan alle putoavia ihmisiä ja perheitä, joiden hoitamisessa sama hallitus sitten voi osoittaa sosiaalisuuttaan. Euromääräisesti hallituksen köyhyyspolitiikka jää tosin vähäiseksi sen rinnalla, mitä tulohaitarin toisessa päässä jatkuva suurituloisten verohuojennusten jatkaminen merkitsee.
23.4. 2008
Hallituksen yksivuotissynttärit
Matti Vanhasen porvarihallitus söi perhepiirissä kakkua yksivuotissyntymäpäivänsä kunniaksi. Laajempaan kansalaisjuhlaan Ilkka Kanervan 60-vuotispäivien tapaan ei olisi ollut edellytyksiä. Vaikka taloussuhdanteiden jumalat toistaiseksi hymyilevät hallitukselle, ei siihen olla tyytyväisiä edes omien joukossa. Tämä ei kuitenkaan ole vielä näkynyt sosialidemokraattisen opposition suosion nousuna.
Opposition kannalta hallitus on liiankin herkullinen maalitaulu, kun se viikottain tuottaa esityksiä ja ajatuksia, joita kohti on sekä aiheellista että helppo ampua. Pelkkä hallituksen esitysten ja esiintymisien perusteltu haukkuminen, johon monet kahdentoista vuoden aikana hallitusten tukemiseen tuskaantuneet demarit ovat antaumuksella heittäytyneet, ei kuitenkaan vielä riitä. Sosialidemokratian nousu tulee vasta silloin, kun ihmiset todella uskovat ja luottavat siihen, että se mitä me oppositiossa sanomme on myös sellaista, että toteuttaisimme sitä itse hallituksessa. Tähän meillä on viellä matkaa ja siinä tärkein seuraava etappi on Hämeenlinnan puoluekokous, mutta me pystymme siihen .
19.4. 2008
EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa vahvistettava
Kävin Pariisissa Martti Ahtisaaren, Joschka Fischerin ja George Sorosin johdolla viime vuonna perustetun European Council for Foreign relations think tankin kokouksessa. Paikalla oli runsaasti arvovaltaa ja kokemusta mm. lähemmas kymmenen entisen ulkoministerin hahmossa. ECFR ei kuitenkaan tyydy pelkastaan säteilemään arvovaltaa vaan se janoaa myos todellista vaikutusvaltaa Euroopan Unionin yhteiseen ulko-ja turvallisuuspolitiikkaan. ECFR:n pyrkimys EU:n ulkoisen toimintakyvyn ja ulkopoliittisen yhtenaisyyden vahvistamiseksi on tarpeen ja tervetullut.
Eri asia on, että EU:n ulkopolitiikkaa tarvitsee myös vahvan ankkuroinnin kansalaisten tukeen, mihin tarvitaan myös aivan muunlaista aktiivisuutta kuin mitä ECFR:n kaltainen eliittiprojekti edustaa. Ihan kaikkia ECFR:n poliittisiakaan suosituksia ei kannata purematta niellä.
15.4. 2008
Huiputusyliopisto?
Korkeakoululaitoksemme tarvitsee epäilemättä uudistuksia ja avauksia, mutta se mitä Vanhasen hallitus on tarjoamassa ei tuo parannusta vaan on uhaksi sivistysyliopistolle. Hössötys alkoi ns. innovaatioyliopistohankkeesta ja sitä tarjotaan nyt koko yliopistomaailmaan. Ehdottomasti parhaimman ja terävimmän kannanoton asiaan (kaikella kunnioituksella sinänsä selkeää SDP:n puoluehallituksen kannanottoa kohtaan) on esittänyt professori Kari Uusikylä Helsingin Sanomien sunnuntaidebatti-palstalla 6.4. otsikolla Huippuyliopistosta tulossa luuloyliopisto .Suositan kirjoituksen lukemista kaikille ja erityisesti hallituspuolueiden kansanedustajille.
12.4. 2008
Pääministereiden globalisaatiokonferenssi
Pohjoismaiden pääministereiden globalisaatioharrastukset saivat konkretiaa kun pääministerit ja yhteistyöministerit avustajineen ja turvamiehineen kokoontuivat kahdeksi päiväksi noin sadan etupäässä elinkeinoelämää ja tutkimuslaitoksia edustaneen kutsuvieraan kanssa teeman merkeissä. Mukaan oli kelpuutettu näytteeksi myös jokunen kansalaisjärjestöedustaja sekä kokonaista kolme pohjoismaiden neuvostosta kutsuttua parlamentaarikkoa. Pohjoismailla, jotka kuuluvat globalisaation kiistattomiin menestyjiin, on monta syytä nostaa globalisaatiokysymykset yhteistyönsä keskiöön. Siitä mistä lähtökohdasta ja mitä tavoitellen tämä tapahtuu ei kuitenkaan ole yksiselitteistä selvyyttä.
Tanskan ja Ruotsin porvarihallitusten käsityksiä tuntuu ohjaavan vain ajatus siitä, mitä globalisaatioon sopeutuminen heidän mielestään pohjoismailta edellyttää. Näille hallituksille se tarkoittaa lähtökohtaisesti uusliberalismin hengessä toteutettavia markkinauudistuksia. Sopeutuminen ja menestyminen globalisaatiossa edellyttää tietenkin myös joustavuutta ja uudistuksia, mutta pohjoismaat ampuvat itseään jalkaan, jos niiden seurauksena tai jopa tarkoituksena on pohjoismaisen mallin mukaisen hyvinvointivaltion rapautuminen, vaikka juuri se on ollut ja on edelleen keskeinen pohjoismaiden globalisaatiomenestyksen perusta.
Pohjoismaisen globalisaatioyhteistyön keskeisen kohteen tulisi olla se, miten pohjoismaat voisivat yhdessä kansainvälisissä järjestöissä ja neuvotteluprosesseissa myötävaikuttaa paremman globalisaationhallinnan toteuttamiseksi, mutta se ei ollut vielä kovin vahvasti esillä Kiirunan Riksgränsenissä järjestetyssä konferenssissa. Ylipäätään konferenssin vieminen kauas erämaahan tuntien matkan päähän kaikista pohjoismaiden pääkaupungeista ei ollut kovin toimiva idea ja luultavasti verotti myös osanottajajoukkoa. Jylhien vuorimaisemien keskellä Ruotsin ja Norjan rajalla sijaitseva Riksgränsen on upea matkailukohde ja loistava kulissi pääministerikuville, mutta Davosin kanssa se ei jo vähän ränsistyneine hotelleineen kilpaile konferenssipaikkakuntana.
9.4. 2008
YYA 60 vuotta
Vanhassa Suomessa olisi juhlittu komeasti tänään 60 vuotta sitten allekirjoitettua sopimusta ystävyydestä, yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Nyt ei niin tarvitse tehdä, kun ei ole sen enempää Neuvostoliittoa kuin YYA-sopimustakaan, ja hyvä niin. Joidenkin mielestä kuitenkin vanha suomettunut Suomi jatkaa olemassaoloaan, ainakin niin kauan kun se ei ole liittynyt Natoon.
Historioitsijana pitää taas muistuttaa siitä miksi ja miten YYA-sopimus aikanaan syntyi. Taustalla olivat vielä II maailmansodan päättyessä jollain lailla ymmärrettävät, jo keisarillisen Venäjän aikaiset sotilasstrategiset pelot ja niihin liittyvä intressi varmistua siitä, ettei Suomen maaperä olisi käytettävissä Pietariin kohdistuvan hyökkäyksen kanavana. 30-luvun lopulla YYA-sopimusta vastaavaan järjestelyyn pyrkineet Jartsevin tunnustelut Suomi torjui, eivätkä kansalaiset pientä vähemmistöä lukuunottamatta YYA-sopimusta myöhemminkään toivottavana pitäneet. Kun sopimus monien historioitsijoiden ja viimeksi Kimmo Rentolan selvittämistä syistä kuitenkin sai Suomen kannalta siedettävän muodon, ei se vienyt meitä samanlaiseen pelättyyn liittosuhteeseen Neuvostoliiton kanssa kuin sittemmin Varsovan liitttoon päätyneet Keski- ja Itä-Euroopan maat.
Voidaan perustellusti katsoa, että meille vastenmielinen sopimus oli sittenkin Suomen itsenäisyyden ja asemamme vakauttamisen kannalta hyväksi, kun se myös antoi johdantonsa kautta mahdollisuuden varovasti laajentaa puolueettomuuspolitiikan elintilaa. YYA-sopimuksen sotilaspoliittinen merkitys alkoi vähitellen vanheta, mutta samalla alkoivat sopimuksen ongelmat kärjistyä, kun sitä enenevässä määrin 70-luvulla ryhdyttiin käyttämään poliittisen painostuksen välineenä. Sen sijaan että painostus olisi riitaa haastamatta mutta päättäväisesti torjuttu, ryhtyivät monet suomalaisetkin käyttämään ns. YYA-liturgiaa bonuspisteiden hankkimiseksi Kremlistä oman sisäpoliittisen valta-asemansa vahvistamiseksi. Näin voisi ns. suomettumiskauden kielteiset ilmiöt kiteyttää.
6.4. 2008
HOK-Elannolla pyyhkii hyvin
Kuluttajien osuustoiminta on globalisoituvassa maailmassa merkittävä kotimaista omistusta ja taloudellista kansanvaltaa ylläpitävä tekijä. On ilahduttavaa, että S-ryhmä on menestynyt erinomaisesti ja noussut selvästi markkinajohtajaksi päivittäistavarakaupassa. Tästä seuraa liikkeen kannettavaksi myös merkittävä yhteiskuntavastuu. On kannettava vastuuta ei vain tuloksesta, vaan myös henkilöstöstä, ympäristöstä ja siitä, että tuotteet on valmistettu työn perusoikeuksia ja muita ihmisoikeuksia polkematta.
S-ryhmä on myös tuonut pankkitarjontaan mielenkiintoisen, uuden vaihtoehdon, S-pankin. Onnistuessaan se voi täyttää sen todellisen kansanpankin tarpeen joka jäi jäljelle, kun Postipankki tuhottiin ja rahoitusmarkkinat jäivät ulkomaiseen päätäntävaltaan siirtyneiden liikepankkien haltuun.
S-ryhmän suurin alueosuuskauppa HOK-Elanto syntyi viisi vuotta sitten fuusion kautta. Tämän vuoden helmi-maaliskuussa pidettiin uuden osuusliikkeen toiset vaalit. Äänestysprosentti putosi oleellisesti neljän vuoden takaisesta, ilmeisesti siksi, että mitään ristiriitoja tai muita jännitteitä ei ollut keskustelussa esillä. Yhden edustajistopaikan menetyksestään huolimatta sosialidemokraatit säilyttivät selvästi suurimman ryhmän asemansa. Tämä on hyvä lähtökohta jäsenten etujen ja vastuullisen liiketoiminnan kannalta.
Oma menestykseni osuuskauppavaaleissa oli parempi kuin koskaan aikaisemmin. 3 389 ääntä, lähes 700 ääntä edellisiä vaaleja enemmän, on kannustava viesti. Lämmin osuustoiminnallinen kiitos kaikille!
4.4. 2008
Ulkoministeri vaihtuu
Siihen että vaalitulos vuosi sitten nosti kokoomuksen edustajan ulkoministeriksi on demokratiassa tyytyminen. Kun tähän tehtävään nimitettiin Ilkka Kanerva tuntui se kuitenkin turvallisemmalta ratkaisulta kuin moni muu mahdollisuus. Onkin todettava, että hän hoiti tehtävänsä asiallisesti ja tavalla, joka edusti jatkuvuutta ja konsensushakuisuutta sekä rakentavaa yhteistyötä myös tasavallan presidentin kanssa – kaikki asioita joissa kokoomuslaiset yleensä eivät ole profiloituneet.
Virkatehtävien hoitoon liittyvät asiat eivät Kanervaa kaataneet, vaan yksityiselämässä paljastunut harkintakyvyn puute, joka vei ministerin uskottavuuden. Vaikka ratkaisu olikin välttämätön ja oikea, ei se tapa jolla se syntyi ole kenellekään eikä varsinkaan medialle kunniaksi. Vähempikin revittely ja mässäily olisi riittänyt ja antanut enemmän uskottavuutta monille hurskasteleville pääkirjoituksille.
Nyt toivon ja odotan että Alexander Stubb jatkaa ensisijassa Suomen ulkoministerinä eikä omaksu puoluejohtonsa paremmin oppositioon sopivaa poukkoilua.
1.4. 2008
Huono-osaisuudestako vaiettava?
Pääministeri Matti Vanhanen on saanut aiheellisesti runsaasti lunta tupaan valitettuaan sitä, että viestimet käsittelevät aivan liian paljon huono-osaisuutta eivätkä kerro siitä, miten hyvin enemmistöllä menee. Mutta oikeastaan Vanhanen on vain erehtynyt sanomaan julkisesti sen, mitä moni muu valtaa pitänyt poliitikko on narissut vain suljetuissa tilaisuuksissa.
Ei ole aina sosialidemokraateillekaan helppoa avoimesti kohdata sitä tosiasiaa, että tuloerot ovat pitkällä hallituskaudellamme kasvaneet. Tähän halutaan nyt selvää muutosta. Sitä esitimme jo vaaliohjelmassamme, jonka suurin vika oli, että se näytti äänestäjien silmissä aivan liian hyvältä ollakseen totta. Asetelmat ovat kuitenkin kirkastumassa, ja sekin hokema ettei puolueiden linjauksisssa olisi todellisia eroja on menettämässä uskottavuuttaan.
Kokoomus on yleensä avoimimmin ollut ajamassa hyvinvointivaltion alasajoa, mutta nyt myös Vanhanen on em. puheessaan tarjoamassa yhtä kylmää kyytiä vaatiessaan markkinayhteiskunnan laajentamista ja lisää tilaa yksityisille palveluille julkisten kustannuksella. Näiden linjausten valossa on ymmärrettävää, että niiden esittäjä yrittää jo ennakkoon vaientaa kritiikkiä huonovointisuuden lisääntymisestä.
29.3. 2008
Kehykset
Eduskunta puhui pitkään valtiontalouden kehyksistä, joita oppositio hyvin perustellulla antaumuksella riepotti. Kehyksistä on tullut merkittävin yksittäinen koko yhteiskuntapolitiikkaa ohjaava asiakirja Suomessa. Hallitusohjelmissa voidaan luvata vaikka kuinka paljon kauniita asioita, mutta useimmiten ne kumoutuvat ohjelmaan kirjatulla perälaudalla, jonka mukaan kaikkea hyvää voidaan toteuttaa vain valtiontalouden kehyksissä sanelluissa puitteissa.
Kehysten merkittävyyteen nähden niistä on käyty ällistyttävän vähän todellista keskustelua. Kaksi viimeistä hallitusta on muodostettu niin, että kehykset on hyväksytty hallitusohjelmaan annettuina lähtökohtina ilman mitään poliittista käsittelyä ja niiden vaikutusten yhteiskunnallista analyysia. Molemmilla kerroilla eroava hallitus vaalien alla hyväksyi kehykset "teknisesti" ilman poliittista käsittelyä lähtien siitä, että hallitusneuvotteluissa ne avattaisiin kunnolla. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan neuvottelijat tyytyivät siirtelemään joitain satoja miljoonia paikasta toiseen puuttumatta lainkaan 35 miljardin pohjiin ja siihen, miten oikein ja perustellusti niiden sanelemaan julkisen talouden laajuuteen on päädytty. Valtiovarainministeriön virkamiehet ovat useimmiten poistuneet hallituksen neuvotteluista itsekin ihmetellen, miten helposti heidän jumalan sanansa on kysymyksiä tekemättä omaksuttu.
Kun tämän totean on siinä mukana sosialidemokraattista itsekritiikkiäkin. Nyt meidänkin on hallitusvastuun sidonnaisuuksista vapaina mahdollista syvällisemmin pohtia koko talouspolitiikan peruskysymyksiä ja sitä, millaista ja kuinka laajaa julkista taloutta Suomen menestys ja hyvinvointivaltion kestävyys edellyttävät.
26.3. 2008
Tiibet ja Kiina
Tiibetiläisten protestit ja niiden väkivaltainen tukahduttaminen Kiinassa ovat särkeneet Kiinan johtajien huolellisesti rakentaman lumekuvan kommunistisen puolueen hyväntahtoisessa ohjauksessa tapahtuvasta harmonisesta kehityksestä koko Kiinan valtakunnassa.
Kiinalla on merkittäviä saavutuksia, kun sen huikea talouskehitys on nostanut sadat miljoonat ihmiset pois nälänhädän uhan alla elämisestä. Tätä sen johtajat ovat avoimesti esittäneet oikeutuksena sille, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen ei toteudu täysmääräisenä eikä demokratiaa ole. On kuitenkin ollut koko ajan selvää, että ennemmin tai myöhemmin demokratian ja ihmisoikeuksien rajoitukset käyvät taloudellekin rasitteeksi.
Kiinan välitön reaktio kaikkeen ulkopuoliseen kritiikkiin ja painostukseen on aina jyrkän torjuva. Kiinan toimien ja olojen perusteltu arvostelu ei kuitenkaan ole turhaa ja tehotonta. Tiibetiläisten autonomia-vaatimuksia on tuettava ja Kiinan on ymmärrettävä, että sen kannattaa myöntyä keskusteluihin tiibetiläisten kanssa niin kauan kun he vielä seuraavat ehdottomaan väkivallattomuuteen sitoutunutta Dalai Lamaa.
22.3. 2008
Suomi ja NRF
Eduskunta valmistelee vastaustaan hallituksen selontekoon Suomen osallistumisesta Naton ns. nopean toiminnan NRF-joukkoihin. Käsittelyä on vähän joka suuntaan hankaloittanut se, että asia halutaan väkisin nähdä vain ja ainoastaan Suomen Nato-suhteisiin liittyvänä kysymyksenä, niin Naton jäsenyyttä haluavien kuin sen vastustajienkin toimesta.
Totta kai Suomen päätös ilmoittaa valmiudestamme osallistua Naton kumppanimaana näiden joukkojen harjoituksiin ja mahdollisesti myös sellaisiin YK-valtuutettuihin operaatioihin, joissa niitä käytetään, on myös tärkeä Nato-suhteillemme. Emme ole kuitenkaan havittelemassa niiden perusteihin muutosta, eikä Nato-suhde muutoinkaan saa olla tärkein saatikka ainoa peruste, jolla päätöstä harkitsemme.
Kyse on ennen kaikkea Suomen panoksesta kriisinhallintatehtäviin. On perusteltua, että rauhanturvaamisen pienenä suurvaltana tunnettu Suomi on tulevaisuudessakin aktiivisesti mukana voimavarojensa rajoissa kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä, joille valitettavasti tulee edelleenkin riittämään tarvetta. YK-operaatioissa meillä on pitkä perinne ja olemme täysimääräisesti mukana Euroopan unionin valmiusjoukoissa ja muilla tavoin kehittämässä EU:n kriisinhallintavalmiuksia.
Olemme osallistuneet myös Kosovossa ja Afganistanissa YK-mandaattiin perustuviin Naton johtamiin operaatioihin, eikä ole myöskään mitään periaatteellista syytä, miksi emme voisi tapauskohtaisesti olla mukana myös silloin, kun Nato käyttää tällaisiin operaatioihin tulevia NRF-joukkojaan, jos operaatio muutoin on kansainvälisen oikeuden mukainen, tarpeellinen ja oikeutettu.
Presidentin ja hallituksen päätös rajata osallistuminen täydentäviin vahvuuksiin niin, että emme osallistu NRF:n päivystysvahvuuksiin, on oikea. Kyse on myös siitä, että päivystysvuorossa olevia joukkoja ei voi samanaikaisesti käyttää muihin rauhanturvatehtäviin, jos esim. YK sellaisiin jäsenvaltioita pyytäisi. On nimittäin paljon sellaisia rauhanturvatehtäviä, joihin Natoa tai EU:ta ei tarvita eikä välttämättä hyväksyttäisikään, mutta joihin Suomen tulee tarvittaessa olla valmis osallistumaan.
Tämän ohella NRF-yhteistyö ja osallistuminen sen harjoitustoimintaan on meille hyödyllistä ja tarpeen siksi, ettei EU:lla toistaiseksi ole omia kriisinhallintaharjoituksia vaan ne toteutetaan Naton kanssa. Saamme NRF-kumppanina myös omaa puolustustamme ja osaamistamme vahvistavaa tietoa ja kokemusta.
15.3. 2008
Intiassa
Kävin Intiassa kutsuttuna puheenvuoron käyttäjänä Lääkäreiden ydinsodanvastaisen liikkeen kongressissa. Intialla on vahvat perinteet ydinaseita ja ydinasevaltojen oligopolipyrkimyksiä vastustavana maana, aina siihen saakka kun maasta itsestään tuli ydinasevaltio. Kongressissa intialaisministeri koetti pitkään perustella, miksi Intian ydinase ei ole heikentänyt vaan päinvastoin vahvistanut ydinaseriisuntaa vaativaa rintamaa. Myönsin, että Intia on ollut täysin oikeassa arvostellessaan ydinsulkusopimuksen kaksinaamaisuutta ja sitä, että vanhat ydinasevallat eivät ole täyttäneet siihen sisältynyttä sitoumustaan edetä ydinaseriisunnan tiellä, mutta katsoin ettei oikea vastaus ole tehdä lisää ydinasevaltioita. Rauhanliike yleensäkin on tästä samaa mieltä.
Kolmen päivän aikana olin mukana myös useissa erilaisissa kansalaisjärjestö- ja vasemmistotapaamisissa, joissa sai hyvän tuntuman siihen ällistyttävän eläväiseen ja monimuotoiseen kansalaisyhteiskuntaan, joka on Intian demokratian perusta. On siis monia muitakin hyviä syitä kuin vain kaupanteko ja turismi käydä Intiassa, jossa kuudennes maailman ihmisistä elää.
Matkan aikana osallistuin myös tilaisuuteen, jossa esiteltiin jonkin viikon päästä Intiassa englanniksi alkuperäisellä nimellään A Delicate Shade of Pink ilmestyvää Häivähdys punaista -kirjaani.
12.3. 2008
Palautetta
Ääneenajatteluni siitä, miten markkinamekanismeja voitaisiin käyttää fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseksi, mikä väistämättä on edessä, on ensimmäisten tyrmistysreaktioiden jälkeen poikinut toisella kierroksella myös kohtuullisen ymmärtäviä ja tukevia kannanottoja. Niinpä ilahduin kovasti seuraavasta 5.3. julkaistusta pääkirjoitustekstistä:
"Kansanedustaja Erkki Tuomiojan bensakuponki-idean saama vastaanotto on surullinen esimerkki suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun tasosta. Julkisuudessa kilpailtiin siitä kuka haukkuu Tuomiojaa pisteliäimmin.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa pitää olla muitakin asentoja kuin 'kannatan lämpimästi' ja 'vastustan jyrkästi'. Siinä saisi olla samaa kehittämisen halua kuin yritysmaailman innovaatiotyöskentelyssä. Jos ideat tuomitaan oikopäätä, kukaan ei uskalla kohta mitään.
Ideoita on tutkijoilla ja tekniikan ammattilaisilla, mutta poliitikkojen kautta asiat saavat helpommin julkisuutta. Poliitikot löytävät niihin myös yhteiskunnallista ulottuvuutta.
Suomalainen keskusteluilmapiiri vaikuttaa pelottavan tuomitsevalta, vaikka juuri nyt uskallusta ja keskustelutaitoa tarvittaisiin. Jos suhtaudumme ilmastonmuutosta vastustaviin toimiin yhtä murhaavasti kuin Tuomiojan äänenajatteluun, voimme heittää saman tien hyvästit EU:n päästövaatimuksille. Sota ilmastonmuutosta vastaan vaatii paitsi uutta asennetta, lukemattomia suuria ja pieniä tekoja, joilla kasvihuonepäästöjä vähennetään."
Toki olen tyytyväinen siihen, että näin kirjoittaa Suomenmaa. Vielä iloisempi olisin, jos lehti olisi ollut Uutispäivä Demari.
10.3. 2008
Jatketaan täysillä!
SDP:n puoluevaltuuston kokous jatkuu tänään vielä silloin, kun joudun lähtemään Intiaan. Muun ohella kokouksessa puhutaan vielä neuvoa-antavan jäsenäänestyksen järjestämisestä tulevasta puolueen puheenjohtajasta, kuten mm. nuoriso- ja opiskelijaliitot sekä ehdokkaista Jutta Urpilainen ja minä olemme esittäneet. Olisin iloisesti yllättynyt, jos valtuusto antaisi puoluehallitukselle tehtäväksi tällaisen äänestyksen järjestämisen.
Liitin omaan ehdokkuuteeni alunperin tätä koskevan esityksen. Ajattelin harkitsevani vielä ehdokkuutta, jos jäsenäänestys ei toteudu. Tosiasiassa harkintamahdollisuus on jo mennyt. Niin paljon tuttuja ja tuntemattomia puolueen jäseniä ja myös toistaiseksi puolueen ulkopuolella olevia tukijoita on asettunut ehdokkuuteni taakse ja asettanut siihen sellaisia toiveita puolueen ja politiikan uusiutumisesta, että on selvää että jatkan edelleen ehdokkaana, tosissani ja tavoitteena myös valituksi tuleminen.
8.3. 2008
Reykjavik 1975
Vanha puheeni Pohjoismaiden Neuvostossa helmikuussa 1975 on noteerattu Suomi-kuva historiikissa. Koko puheeni voi lukea täältä . Toisenlaisena aikana ja senaikaisella vasemmistokielellä pidetty puhe ei sen kummempia kommentteja tänään kaipaa. 33 vuotta sitten Ruotsin Aftonbladet ironisoi toista ruotsalaislehteä, jossa minua oli luonnehdittu trotskilaiseksi ja kerrottu vielä lisäksi isoäitini olleen kommunisti ja isäni oikeistomies, toteamalla että "tästä näemme minkälaisia tyyppejä ovat ne, jotka rohkenevat vihjata, että puolueettomalle Ruotsille voi olla ongelmallista myydä lentokoneita sodanaikana Natolle".
Ehkäpä pysyvin opetus jonka sain oli, että kannattaa olla varovaisempi kun lähtee ulkomaille toistamaan Uutispäivä Demarissa vähän aiemmin pääkirjoituksessa esitettyjä ajatuksia.
6.3. 2008
Venäjän presidentinvaalit
Maailman yllätyksettömimmät presidentinvaalit pidettiin Venäjällä. Dmitri Medvejevin voitto olisi ollut selvä, ja sen jälkeen kun Putin hänet virkaan voiteli myös kansan tahdon mukainen, ilman vaaleja edeltänyttä prosessia, jossa todelliset liberaalia oppositiota edustaneet ehdokkaat kaikki pelattiin ulos kyseenalaisin keinoin. Selvä se olisi ollut myös ilman, että Venäjän periferiassa yli-innokkaat paikallissatraappien täytyi Moskovan vallanhaltijoiden mielistelemiseksi turvautua vilppiin ja täysin epäuskottavien sataa prosenttia lähestyvien äänestyslukujen tuottamiseen.
Vaikka kansainvälisen vaalitarkkailun vaikeuttaminen ja muut vaaleihin liittyneet kyseenalaiset lieveilmiöt eivät Venäjän demokratiasta hyvää kuvaa anna, ei tulosta voi asettaa kyseenalaiseksi. Yhteistyö tulevan Medvedev-Putinin hallinnon kanssa jatkuu tietysti entisenkaltaisena, mutta toivottavasti EU:n puolella kuitenkin aikaisempaa yhtenäisemmin yhdessä tehtyjen Venäjänpolitiikan linjausten mukaisesti.
3.3. 2008
Miksi olemme Afganistanissa?
Olin viime viikolla peräkkäisinä päivänä kahdessa Afganistan-seminaarissa, joihin myös maan ulkoministeri Spanta osallistui. Omissa puheenvuoroissani esitin otsikkokysymyksen, jossa me = Suomi. Vastasin, että olemme siellä 1) turvaamassa rauhaa ja vakautta, 2) osallistumassa jälleenrakennukseen ja huumetuotannosta vapaan talouden kehittämiseen ja 3) antamassa panoksemme demokratian, ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja oikeusvaltion vahvistamiseksi; eli olemme auttamassa afganistanilaisia saavuttamaan ihmisarvoisen elämän mahdollisuudet.
Yhtä tärkeää on todeta miksi emme ole Afganistanissa. Emme ole siellä osallistumassa sotatoimiin, vaan olemme olleet päinvastoin huolissamme siitä, että Enduring Freedom-nimellä tunnetun sotaoperaation ja rauhanturvatehtäviä hoitavan ISAF-joukon ero on liiaksi hämärtynyt. Pidimme kiuitenkin oikeutettuna ja perusteltuna YK:n valtuuttamaa sotilasoperaatiota Afganistanissa maailmanlaajuisen terrorismin tukikohdan tehneen taleban-hallituksen kukistamiseksi. Samalla on todettava, että tilanteeseen olisi ollut perusteltua puuttua jo ennen syyskuun 11. päivää yli kaksikymmentä vuotta jatkuneen ja mittaamattomia kärsimyksiä tuottaneen sisällissodan aikana, sen sijaan että osapuolia kyynisesti rahoitettiin ja aseistettiin ulkomailta.
Emme myöskään ole Afganistanissa osoituksena mistään solidaarisuudesta Natolle. Se ei ole myöskään Nato-maille oikea peruste olla Afganistanissa. Usein sanotaan, ettei Natolla ole varaa epäonnistua Afganistanissa. Minustakin on tärkeää, ettei Nato YK:n valtuuttamaa tehtävää hoitaessaan epäonnistu. Tällaisessa puheessa on kuitenkin myös huolestuttava vivahde, siltä osin kun entisaikojen "kansallisen kunnian" käsitettä yritetään soveltaa sotilasliittoon. Naton maine tai yksittäisten mukana olevien maiden kansallinen kunnia ei ole koskaan hyväksyttävä peruste voimankäytölle eikä sotatoimien jatkamiselle.
Afganistan-operaatiota on arvioitava armottoman rehellisesti toiveajatteluun tai kaunisteluun sortumatta. Tilanne Afganistanissa ei ole kehittynyt toivotulla tavalla, mikä on myös johtanut uuden kokonaisvaltaisen näkemyksen ja strategian kehittämiseen. Voimankäyttö yksin ei tule tuottamaan rauhaa ja vakautta. On myös vahvistettava Afganistanin hallituksen omaa omistajuutta ja kykyä vastata tulevaisuudessa myös turvallisuudesta maassaan. Kansainvälisen panoksen täytyy olla aidosti universaalia ja YK:n roolia on vahvistattava. Afganistanissa tarvitaan myös alueellisten yhteistyöjärjestöjen panosta, mutta se ei voi olla vain Naton ja EU:n ponnistusten varassa, eikä kumpikaan näistä ei ole aasialainen järjestö.
Päätökset Suomen osallistumisesta ISAF:iin ja kehitysyhteistyöhön Afganistanissa tehtiin pitkän aikavälin sitoumuksina. Niin kauan kun voimme arvioida antavamme myönteisen panoksen niiden kolmen tavoitteen toteuttamiseen, joiden vuoksi päätökset tehtiin, on osallistumista jatkettava, myös tietoisena siihen liittyvistä inhimillisistä riskeistä. Suomen on kuitenkin myös koko ajan arvioitava kustannuksia, ei valtiontaloutemme kannalta vaan siltä pohjalta, tuottaisiko sama panostus parempia tuloksia joissain muualla. Eduskunta kokonaisuudessaan tulee lähiviikkoina saamaan mahdollisuuden täysistunnossa tehdä tällaista arviointia.
Sellainen islamistinen hallitus kuin Afganistanissa on, saisi toisissa oloissa oikeutetusti enemmän arvostelua ihmisoikeuspuutteittensa vuoksi kuin tilanteessa, jossa Talebanin valtaanpaluu merkitsisi vähäisen ihmisoikeuksia ja naisten asemaa vahvistaneen kehityksen mitätöimistä. Sekin on pakko ottaa huomioon, että tilanteen vakauttaminen voi edellyttää myös entisten taleban-elementtien hyväksymistä osallisiksi maan hallitukseen, mikä ei ainakaan ole omiaan vahvistamaan sellaista kehitystä, jota maan oman perustuslain viittaus YK:n ihmisoikeuksien julistukseen edellyttää.
1.3. 2008
Bensakuponkeja !?!
Olen vuonna 1992 TTT:n katsauksessa ja pari vuotta myöhemmin Development-lehdessä julkaistussa artikkelissani vertaillut kolmea tapaa, joilla hiilidioksidipäästöt saataisiin kuriin ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Vaihtoehdot olivat säännöstely, verotus tai kiintiöt. Artikkelissa hahmottelin maailmanlaajuista CO2-kiintiöjärjestelmää, jossa kiintiöt jaettaisiin jollakin ilmasto-oloihin perustuvalla kertoimella korjattuna tasan maailman kaikkien maiden kesken väestömäärien suhteessa. Tällainen järjestelmä ei puuttuisi polttoaineiden hintaan eikä antaisi kenellekään ansiotonta voittoa, markkinamekanismi määräisi oman kiintiönsä ylittävien maiden tarvitsemien lisäkiintiöiden hinnan ja näin samalla toteutettaisiin merkittävää, energiankulutuksen ja elintasoerojen tasaantuessa vähenevää tulonsiirtomekanismia rikkailta köyhille maille.
Kiintiökauppahan on sittemmin rajoitetummassa muodossa otettu joidenkin maiden toimesta ja EU:ssa käyttöön.
Maanantai-iltana SDP:n puheenjohtajaehdokkaiden paneelissa Vantaalla tivattiin ehdokkailta konkreettisia toimia ympäristön hyväksi ja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Heitin silloin ajatusleikkinä bensiinin kokonaiskulutuksen rajoittamisen ympäristön kannalta kestävälle tasolle niin, että jokaiselle suomalaiselle jaettaisiin samansuuruinen bensiinikiintiö, jota jokainen voisi kuponkeina käyttää oman bensiininsä ostamiseen tai sitten myydä kuponkinsa markkinoilla muodostuvaan hintaan sitä enemmän käyttäville.Tällainen järjestelmä suosisi joukkoliikenteen käyttäjiä, ohjaisi vähemmän kuluttavien autojen hankintaan ökymaastureiden asemesta, suosisi lapsiperheitä jotka saavat lastensa kuponkien myynnistä lisätuloja ja toimisi kaiken kaikkiaan tuloeroja tasaavasti.
Ajatusleikkien esittäminen on tosikkopolitiikassa vaarallista. Näin etenkin jos paikalla on Ylen toimittaja, joka muista poiketen ei ymmärtänyt ehdotuksen tekijänkin pitäneen ehdotustaan käytännössä mahdottomana, ja joka uutisoi Tuomiojan tosissaan ehdottavan bensan säännöstelyä. Vaikka uutisen lopusta löytyi myös maininta pilkkeestä esittäjän silmäkulmassa, niin jo otsikosta tyrmistyneet eivät sitä enää noteeranneet.
Ajatusleikit sikseen, mutta vakavasti olen sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen pysäyttäminen tulee vielä edellyttämään sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti paljon pidemmälle meneviä toimia ja innovatiivisia tapoja käyttää markkinamekanismia hyväksi. Surullisimpia väärinymmärtäjiä ovat ne, jotka näkevät ehdotuksessa "kommunismia" – kommunistisissa maissahan markkinamekanismia ei lainkaan käytetty ja siellä ympäristöä tuhottiin monesti suruttomammin kuin markkinatalousmaissa mm. energian alihinnoittelulla.
25.2. 2008
Voimapolitiikka ei tuo turvallisuutta
Pikku-uutinen kertoi Yhdysvaltain Nato-suurlähettilään Victoria Nulandin vaatineen eurooppalaisia maita lisäämään puolustusmenojaan. Tässä asiassa lähettiläällä on sikäli kanttia puhua, että hänen oma maansa on kyllä antanut esimerkkiä asevarustelun kasvattamisesta – valitettavasti. Voisivatkohan EU-maiden lähettiläät joskus käydä Washingtonissa patistelemassa Yhdysvaltoja lisäämään kehitysyhteistyötään, mikä nykyisin on OECD-maiden alhaisin – 0,17 prosenttia maan BKT:sta. Konflikteja ja länsimaihin kohdistuvia uhkia voitaisiin paljon tehokkaammin ja halvemmin poistaa sillä, että edes osa paisuvista varustelumenoista käytettäisiin kehitysyhteistyöhön, ihmisoikeuksien vahvistamiseen ja oikeusvaltioperiaatteiden kunnioittamiseen.
23.2. 2008
Kyllä vai ei?
Postini alkaa täyttyä erilaisista SDP:n puheenjohtajaehdokkaille osoitetuista kiertohaastatteluista. Media preferoi lyhyitä ja mieluiten kyllä tai ei vastauksia, mikä harvoin tekee oikeutta todellisuudelle eikä huomioi sitä, että kaikissa ratkaisuissa on samanaikaisesti otettava huomioon iso määrä muuttujia.
Ilta-Sanomat kysyi mm. "Ydinvoima kyllä vai ei?". Vastasin näin :"Ei ole kyllä tai ei -vastauksen paikka. Ei, jollei sen lisäkäyttö täysimääräisesti mene fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseen. Ydinvoima ei myöskään ole kestävää energiataloutta, vaikka voi ylimenokaudella edesauttaa kestävään energiatalouteen siirtymistä." Kun vastauksesta kuitenkin tietämättäni kelpuutettiin vain ensimmäinen lause, ei se enää oikein vastaa sitä mitä asiasta olen halunnut sanoa.
21.2. 2008
Uuteen vastuutalouteen
Hesarissa uutisoitiin WSOY:n kahden keskeisen toimihenkilön päätöksestä lähteä talosta ja perustaa oma pienkustantamo, jonka kirjoittajajoukkoon muutama WSOY:n eturivin kirjailija on liittymässä. Uutinen on antanut Yhteiskuntapolitiikka -lehden päätoimittajalle Matti Virtaselle aiheen spekuloida ajan ilmiöitä mielenkiintoisesti kommentoivassa blogissaan , että kyseessä olisi vain yksi oire markkinatalouden laajemmasta ja aiempaa selvemmästä jakautumisesta perinteiseen ja pörssikapitalismiin.
Perinteiselle yritykselle riittää, että toiminta on kannattavaa ja sen tarkoituksena on muukin kuin rahanteko. Pörssikapitalismissa taas ei ole muita arvoja kuin osakkeenomistajien tuoton ja arvonnousun maksimointi, kuten Vanhasen hallitus on koettanut opettaa saadakseen kansan ymmärtämään, että on ihan oikein lakkauttaa kannattava sellutehdas Itä-Lapissa, olivat sen yhteiskunnalliset seuraukset mitä tahansa. Niiden hoitoon on valtio valmis panemaan jonkun roposen.
Globalisaation nostaessa SanomaWSOY:n (kohta taas pelkän Sanoman) kaltaisten pörssiyritysten tuottovaatimuksia 20 prosentinkin tasolle syntyy tilaa myös vähempään tyytyvälle yrittämiselle, jossa omistajat ajattelevat muutakin kuin tuoton maksimointia. Ikuisena optimistina Virtanen näkee tässä avautuvan mahdollisuuksia uudelle sinivalkoisen pääoman nousulle, josta osuustoiminnan menestys kaupassa on osa ja jolle Kemijärven massaliikkeen ajatus uuden sellutehtaan pystyttämisestä vanhan viereen olisi onnistuessaan huikea avaus.
Markkinataloudessa tarvitaan myös hyvin toimivia pörssiksi järjestäytyneitä pääomamarkkinoita, mutta niidenkin osalta on edellytettävä tiukempia pelisääntöjä ja niiden globaalitasolle ulottuvaa valvontaa. Pörssikapitalismia ei kuitenkaan saa päästää ainoaksi tavaksi toimia markkinoilla.
Sosialidemokraattien tulisi nyt pitkästä aikaa taas paneutua kunnolla markkinatalouden peruskysymyksiin ja pohtia miten sitä parhaiten tervehdytetään mm. edistämällä aitoa yrittäjyyttä ja kehittämällä julkista omistusohjausta. Valtionyritysten pörssiin vieminen voi joskus olla perusteltua, mutta yhtä perusteltua voi joskus olla pörssistä vetäytyminenkin.
17.2. 2008
Tali-Ihantala ja historian myytit
Olen historioitsijana historiaa käsitelleessä keskustelutilaisuudessa todennut Tali-Ihantalan torjuntavoiton Suomen pelastajana ja puna-armeijan pysäyttäjänä olevan ajankohtainen esimerkki Suomen historiaan liittyvistä ja edelleen käytetyistä myyteistä. Entinen puhemies reagoi tähän poliitikkona, joka epäili minun riistävän torjuntavoiton sotilailta heille kuuluvan sankaruuden.
Näin siitä huolimatta, vaikka korostin ettei huomautukseni millään tavoin vähättele Suomen puolustustaistelun merkitystä ja siihen osallisten sankaruutta. Totesin vain sen, että puna-armeija olisi hyökkäyksen pysäyttämisestä huolimatta vyörynyt ennemmin pikemmin kuin myöhemmin Helsinkiin, ellei sillä olisi ollut tärkeämpi painopistesuunta Berliinissä. Suomen radiotiedustelu sieppasi tuolloin sanoman, jossa neuvostoliittolainen rintamakomentaja valitti Moskovaan hyökkäyksen pysäyttämiskäskyä, sillä hän olisi pian ollut Helsingissä. Moskovasta vastattiin, että sota ratkaistaan Berliinissä, ei Helsingissä.
Se että Stalinille riitti siinä tilanteessa Suomen irrottaminen sodasta ei merkitse, etteikö hän olisi ollut valmis tulemaan Helsinkiinkin. Tämän Suomen armeija juuri ratkaisevalla hetkellä onnistui estämään. Tämä on tarpeeksi iso ja arvokas saavutus ilman, että sen ympärille tarvitsee rakentaa ylimääräistä mytologiaa.
14.2. 2008
SDP:n puheenjohtajavaali
Eero Heinäluoma yllätti ilmoituksellaan, ettei lähde enää puheenjohtajaehdokkaaksi. Ilmoitus oli harvinaisen rehti vastuunotto puolueen vaalituloksesta ja tilasta monien muidenkin puolesta, sillä antaumuksella työtään tehneen puheenjohtajan nimeäminen yksin tästä vastuulliseksi on kohtuutonta.
Kun asetuin tammikuussa puheenjohtajaehdokkaaksi en halunnut lähteä kenenkään vastaehdokkaaksi. Tein ratkaisuni halusta toteuttaa sitä puolueen toimintatapojen ja linjauksien uudistamista, jonka näen välttämättömäksi sosialidemokratian johtoaseman palauttamiseksi. Tämän suhteen tilanne ei ole muuttunut ja olen edelleen ehdokkaana, mutta en varmastikaan jää ainoaksi. Se on hyvä, sillä ilman avointa keskustelua ei uudistuminen onnistu.
Jotkut kunnallisjärjestöt ovat ilahduttavasti omalta osaltaan päättäneet toteuttaa neuvoa-antavan jäsenäänestyksen puheenjohtajaehdokkaista toukokuussa. Toivon että demarinuorten ja opiskelijoiden liikkeellepanema kampanja koko puolueen jäsenistön kuulemiseksi puheenjohtajavaalissa vielä toteutuisi.
Valinnat puolueen johtotehtäviin on tehtävä ennen muuta sen perusteella millaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja millaista talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa sosialidemokraattien uudella johdolla voidaan ensi vaalien jälkeen toteuttaa.
11.2. 2008
Tukikummit köyhien asialla
Hjallis Harkimo ja Sauli Niinistö ovat koonneet joukon vakavaraisia ystäviään – joukossa Sari Baldauf, Björn Wahlroos ja piispa Eero Huovinen – perustamaan Tukikummit-säätiötä , joka keräisi rahaa Suomen vähävaraisille lapsille etenkin yksinhuoltajaperheissä.
Tarve tällaiseen hyväntekeväisyyteen on todella olemassa. Sen on synnyttänyt nimenomaan se tulo- ja varallisuuserojen kasvattamiseen tähdännyt talous- ja yhteiskuntapolitiikka, jota tukikummihankkeen alullepanijatkin ovat vuosikausia vaatineet, kannattaneet ja toteuttaneet. Vain Huovisen edustaman kirkon piiristä on silloin tällöin kuulunut tällaisen menon arvostelua. Toivottavasti Huovinen ei olekaan liittynyt hankkeeseen vain kartuttaakseen kirkon sinänsä hyvää työtä tekevää diakoniarahastoa, vaan voidakseen saarnata myös lähietäisyydeltä sitä puuhaaville, että paras tapa nujertaa köyhyys ja syrjäytyminen on hyvinvointivaltion vahvistaminen. Verojen maksu toimeentuloeroja tehokkaasti tasaavalle hyvinvointivaltiolle on paljon kunnioitettavampi teko kuin almujen tiputtelu vaivaisukoille tai niitä nykyisin vastaaviin kummikeräyksiin.
10.2. 2008
Tuntematon sotilas
Eduskunta kävi teatterissa katsomassa uuden Tuntemattoman sotilaan. Protokolla oli sijoittanut minut ensimmäiselle riville, mutta oli jättänyt mainitsematta, että sadeviitta olisi hyödyllinen suojaus. Niinpä väliajan jälkeen siirryin kolmannelle riville, mikä oli muutenkin esityksen seuraamisen kannalta parempi paikka.
Väinö Linnan Tuntematon sotilas ei ole helposti näyttämölle siirrettävä teos. Siitä tulee aina väkisinkin erillisinä kohtauksina etenevä tarina, jossa kirjan henkilöt eivät ehdi kehittyä katsojan mielissä sellaisiksi samastuskohteiksi kuin romaanissa. Kristian Smedsin Tuntemattomassa fragmentaarisuus on viety niin pitkälle, että esityksen voi sanoa koostuvan joukosta erillisiä sketsejä. Sellaiselle katsojalle, joka ei Linnan teosta lainkaan tunne, esitys ei avaudu ja roolihahmot jäävät vain kapeiksi karikatyyreiksi.
Tätä Tuntematonta ei siis pidä tarkastella minään perinteisenä Linna-produktiona, vaan paremminkin oman genrensä episodisena sotanäytöksenä. Tässä suhteessa innovatiivisia uusia tehokeinoja ja teknologiaa käyttävä esitys on korkealaatuinen ja vaikuttava. Muuta viestiä kuin yleistä sodanvastaisuutta siitä ei minulle saakka kuitenkaan välittynyt. Tämä koskee myös kohuttua loppukohtausta kuvien ampumisineen, jota on turha nostaa sen enempää ihastelun kuin paheksunnan kohteeksi.
Suomalaiselle teatterille instituutiona ja erityisesti Kansallisteatterille on eduksi, että se tuottaa myös uusia näkemyksiä vanhoista teemoista, ihan siitä riippumatta rakastuuko vai raivostuuko tällaisiin esityksiin tai millä tavoin niitä enää 10 vuoden päästä muistellaan.
6.2. 2008
Pohjoismaat ja globalisaatio
Pohjoismaiden pääministerit ovat nostaneet globalisaation pohjoismaisen yhteistyön keskeiseksi teemaksi. Tätä samaa on aiemmin esittänyt myös parlamentaarikkojen Pohjoismaiden neuvosto, mutta vielä ei ole ihan selvää, ovatko näkökulmat aiheeseen kuinka yhteneviä tai erilaisia. Rahaa teemaan käsittelyyn halutaan kuitenkin varata 60 miljoonaa Tanskan kruunua, jotka pitkää löytää muusta pohjoismaisesta yhteistyöstä karsimalla. Tämä ei ole herättänyt innostusta parlamentaarikoissa, jotka haluavat tietää mihin rahat täsmällisesti tarvitaan ennen kuin ottavat kantaa budjettimuutokseen.
Pääministerit ovat järjestämässä myös isoa globalisaatiokonferenssia Riksgräns nimiselle paikkakunnalla Ruotsin Lapissa sata kilometriä Kiirunasta. Tilaisuus näyttää muodostuvan ainakin ulkoisilta puitteiltaan jonkinlaiseksi Pohjolan Davosiksi, jonne politiikan ja elinkeinoelämän lisäksi ei haluta erityisemmin kansalaisyhteiskunnan edustajia eikä parlamentaarikoillekaan ole varattu enempää kuin kokonaista kolme paikkaa PN:n edustajille.
Tätä globalisaatioteemaa voi lähestyä ainakin kahdesta eri näkökulmasta. Parlamentaarikot korostavat enemmän sitä, että pohjoismaiden tulisi yhteistyössä pyrkiä vaikuttamaan kansainvälisiin neuvotteluprosesseihin paremman globalisaation hallinnan aikaansaamiseksi niin, että globalisaation hyödyt jakaantuisivat tasaisemmin ja kenenkään - pohjoismaissa, köyhissä kehitysmaissa tai muuallakaan - ei tarvitsisi suhtautua globalisaatioon torjuvasti siinä pelossa, että he jäisivät häviäjän asemaan. Tähän liittyen perusteltu yhteistyön kohde on myös ns. pohjoismaisen mallin tunnetuksi tekeminen siitä näkökulmasta, että pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli on keskeinen selittäjä kaikkien pohjoismaiden menestykselle globalisaatiossa. Edelleen työ ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi kuuluu myös mitä keskeisimmin globalisaatioteeman alle.
Toinen näkökulma, mikä tuntuu olevan pääministereille läheisempi, on lähteä yksinomaan siitä, miten pohjoismaat sopeutuvat globalisaatioon ja ylläpitävät kilpailukykyään. Tämäkin on tärkeä asia, mutta ei riittävä näkökulma eikä myöskään ensisijainen pohjoismaisen yhteistyön kannalta. Sen lisäksi porvarihallitusten kielenkäytössä tämä kilpailukykysopeutus on usein peiteilmaisu, jolla tarkoitetaan yksipuolista markkinaehtoisen ja pohjoismaista mallia heikentävän talous- ja yhteiskuntapolitiikan ajamista. Toivottavasti näkemykset lähikuukausina siitä mitä teeman puitteissa halutaan tehdä selkeytyvät ja myös lähestyvät.
3.2. 2008
Jäsenäänestys?
Ne SDP:n jäsenet, jotka edelleen toivovat puolueen jäsenistön saavan sanoa suoraan käsityksensä puheenjohtajan vaalista, voivat nyt allekirjoittaa SONKin ja Demarinuorten avaaman, tätä esittävän nettiadressin osoitteessa www.jasenaanestys.org. Tavataan siellä!
30.1. 2008
SDP uudistuu?
SDP:n puoluehallitus tyrmäsi "yksimielisesti" ajatuksen puolueen puheenjohtajasta toimeenpantavasta neuvoa-antavasta jäsenäänestyksestä. Tämä oli perusteetonta hätiköintiä tilanteessa jossa keskustelu ajatuksesta on vasta alkanut jäsenistön keskuudessa. Yrityksenä lopettaa keskustelu asiasta se on kuitenkin tuomittu epäonnistumaan. Samalla se lähettää ikävän viestin puolueen todellisesta halusta uusiutua ja avautua. Jäsenistön mielipiteitä ja niiden ilmaisemismahdollisuuksia väheksyvät lausunnot eivät ainakaan houkuttele uusia jäseniä riveihimme. Avoimempi suhtautuminen olisi kaikin tavoin puolueelle eduksi. Vaikka keskustelun tulos olisi se, ettei jäsenäänestys nyt kuitenkaan ole mahdollinen tai tarpeellinen, niin "koskaan et muuttua saa"-asenteella sitä ei pidä tyrmätä.
Toivon edelleen, että jäsenäänestys toimeenpantaisiin. Samaa toivovat monet sellaisetkin, jotka eivät tällaisessa äänestyksessä minua äänestäisi, mutta pitävät sitä tärkeänä tapana uusia puoluekulttuuria avoimempaan suuntaan. Sen enempää jäsenäänestyksen torjumista kuin kannattamista ei pidä perustaa spekulointiin siitä, olisiko sen tulos erilainen kuin vain osittain jäsenäänestyksellä valittujen puoluekokousedustajien suorittaman vaalin. Puolueelle voi olla vain eduksi, että sen puheenjohtajalla on myös selvä sen jäsenten kokonaisuudessaan antama tuki takanaan.
Puolueen uudistustyö ei tietenkään seiso eikä kaadu jäsenäänestysasian mukana, eivätkä mitkään sääntömuutokset paljon laajemminkaan toteutettuna vielä yksin tee SDP:stä sellaista liikettä, joka saavuttaisi sellaisen kannatuksen ja aseman, jota toivon. Siitä vain ei kannattaisi tehdä lisäongelmaa puolueelle.
27.1. 2008
