Ennakkoluuloinen loka lentää
Presidentinvaalien loanheittosarjassa A.P. Pietilä kirjoittaa Uusimaa -lehdessä nimetöntä ulkoministeriön johtavaa virkamiestä siteeraten, miten "Pekka Haaviston menestys soitattaa hätäkelloja ulkoministeriössä, joka kampanjoi Suomen pääsemiseksi YK:n turvaneuvoston jäseneksi ensi vuonna. Tähän saakka Suomen jäsenyyttä ovat kannattaneet myös maat, joissa homous on lailla kielletty." Virkamiehen mukaan "kyse ei ole homofobiasta vaan presidentin tehtävistä, ulkosuhteiden hoidosta ja kannatuksen keräämisestä muilta YK-mailta."
Minä en edes usko, että tällaista virkamiestä on olemassa, ellei hän itse todella ilmoittaudu (Pietilänhän ei tarvitse lähdettään kertoa). Maailmalla, missä avoimesti homosuhteessa elävä Saksan ulkoministeri Guido Westerwelle edustaa maataan menestyksellä myös YK:n turvallisuusneuvostossa, en tällaisista vaikeuksista ole kuullut. Logiikkahan on yhtä vahvaa, kun että kirjoittaisi vapailla vaaleilla valitun presidentin vaarantavan YK-kannatuksemme siksi, että maailmanjärjestössä on niin paljon maita, joissa vaalit eivät täytä vapaan vaalin kriteereitä.
25.1. 2012
Pressanvaalien ensimmäinen kierros
Surullista tässä on tietysti SDP:n huono tulos, vaikka se ei ollut varsinaisesti yllätys. Ehdokkaan tappiota ei kuitenkaan tule tulkita sosialidemokratian tappioksi. Selvää on, että tästä seuraa itsekriittistä keskustelua puolueessa, mikä on luonnollista ja tervettä. Se tulee kuitenkin käydä tavalla, jonka tuloksena on erehdyksensä tunnistava ja tunnustava puolue, joka jatkaa eteenpäin aikaisempaa eheämpänä ja vahvempana. Tämä tarkoittaa myös sitä, että hallituksessa hyvää työtä vaikeissa oloissa tekevän ja kaiken tuen ansaitsevan ja tarvitsevan puheenjohtaja Jutta Urpilaisen asemaa ei tule kyseenalaistaa.
Suomessa ei ollut ongelmia hyväksyä six pack -pakettia siksi, että se toisin kuin uusi sopimusluonnos on valmisteltu ja hyväksytty EU:n normaalissa päätöksentekoprosessissa ja sen toimeenpano nojautuu olemassaoleviin, kaikki jäsenvaltiot kattaviin rakenteisiin. Uuden sopimusluonnoksen epämääräinen ja läpinäkymätön valmistelutapa sekä pysyviä unionirakenteita edelleen sekoittavat uudet sopimusrakenteet eivät ainakaan lisää luottamusta EU:n demokratiaan ja sen kykyyn kohdella kaikkia jäsenvaltiota tasapuolisesti. Komission asemaa heikennetään edelleen, mikä myös HS:n aikaisemmissa linjauksissa on ollut iso synti.
Sopimuksen käsittelyn kyseenalaisiin piirteisiin ja sisällöllisiin ongelmiin on kiinnitetty huomiota niin Euroopan parlamentissa kuin monien talousoppineiden puheenvuoroissa. On huolestuttavaa jos tälle keskustelulle ei haluta myöntää sijaa myös Suomessa.
Olen samalla pitänyt ymmärrettävänä, että Suomen aseman kannalta on kaikesta huolimatta perusteltua liittyä sopimukseen, jos muut euromaat siihen joka tapauksessa liittyvät ja edellyttäen, että alkuperäisen sopimusluonnoksen pahimmat perustuslailliset kuprut saadaan poistetuksi.
21.1. 2012
Tarpeeton finanssisopimus vain sekoittaa EU:ta
EU:ssa on hirveä kiire ajaa kaikki normaalit avoimet ja parlamentaariset menettelytavat sivuuttaen lävitse päätös euromaiden sitoutumisesta sopimukseen, joka tällä hetkellä kulkee iskevällä nimellä "Sopimus vakaudesta, koordinaatiosta ja hallinnosta". Tosiasiassa koko sopimus on parhaimmassakin tapauksessa tarpeeton ja pahimmassa tapauksessa vahingollinen, ja Suomen olisi perusteltua vastustaa koko sopimusta ja ainakin itse jäädä sen ulkopuolelle.
Nykyisestä velkakriisistä selviytymiseen sopimuksella ei ole mitään vaikutusta. On kyseenalaista tuoko se yhtään lisää tehoa tulevienkaan kriisien ennaltaehkäisemiseen verrattuna siihen sixpack-lainsäädäntöön ja pysyvään Euroopan vakausmekanismiin, joista päätökset on jo tehty ja jotka tulevat ensi vuoden loppuun mennessä voimaan. Esitetyn sopimuksen uudet rakenteet ja menettelyt näyttäisivät edelleen vain sotkevan unionin päätöksentekoa, heikentävän komission asemaa ja luovan uusia jakoja jo nyt liian hajanaisen unionin sisällä, mistä Euroopan parlamentissa on kannettu vakavaa huolta.
Sopimus pyrkii kiristämään jo olemassaolevia alijäämäsääntöjä ottamalla käyttöön vuosittaisen, lainsäädäntöön kirjattavaksi vaadittavan 0,5 BKT-prosentin budjettialijäämäsäännön. Kirjaimellisesti otettuna tämä olisi täysin älytön pakkopaita, joka voisi pahimmillaan syventää talouden suhdannevaihteluita, heikentää kasvua ja kasvattaa työttömyyttä. Vakuuttelut siitä, että sen tarkoituksena ei olisi estää järkevän kasvua, vakautta ja työllisyyttä tukevan suhdannepolitiikan harjoittamista, kunhan talouksien suhdannekierron yli ulottuva tasapaino on kunnossa, eivät ole oikeistohallitusten ankaran niukkuuspolitiikan valossa välttämättä uskottavia.
Miksi sopimusta sitten näin voimakkaasti kuitenkin runnotaan läpi? Vastaus löytyy suurimmasta maksajamaasta Saksasta. Kuripolitiikan vaatiminen on sisäpoliittisesti välttämätön ehto sille, että Saksa voisi suhtautua hyväksyvästi siihen, että Euroopan keskuspankki tekee sen mikä sen tulisi joka tapauksessa Saksan ja kaikkien muidenkin maiden hallituksista riippumattomana toimijana tehdä eurokriisin leviämisen ja vahinkojen rajoittamiseksi.
Ensimmäisen sopimusluonnoksen pahimmat kuprut on siloiteltu jatkotyöstämisessä niin, että se voisi antaa Suomelle mahdollisuuden perustuslakiamme loukkaamatta liittyä sopimukseen. Tässä tilanteessa voi olla, ettei meiltä enää riitä oikeata eurooppalaista rohkeutta puhaltaa pilliin ja lopettaa tällainen peli tulevien vahinkojen estämiseksi. Siihenkin kannattaa kiinnittää huomiota, että sopimuksesta halutaan tehdä päätökset tilanteessa, jossa Suomen eduskunnan ohella monet muutkaan kansalliset parlamentit eivät edes ole koolla voidakseen ottaa kantaa asiaan.
15.1. 2012
Asevalvonta- ja aseriisunta-askelia
Suomen pysyvä edustusto New Yorkissa toimitti tällä viikolla YK:lle Suomen liittymiskirjan Ottawan jalkaväkimiinasopimukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että sopimus tulee Suomen osalta voimaan heinäkuun alusta. Voimme iloita siitä, että vuosien prosessi tulee vihdoin päätökseen. Tämä on Suomelle tärkeä askel, olkoon, että Suomi kulki asiassa jälkijoukoissa. Ottawan sopimus on hyvä esimerkki kansalaisjärjestöjen voimasta. Ne eivät antaneet tärkeänä pidetyssä asiassa periksi ja saivat laajan kansalaismielipiteen tukemana kansainvälisen sopimuksen, jossa on Suomen liityttyä jäseniä jo 159. Työtä riittää siten Ottawan sopimuksen ympärillä jatkossakin, jotta loput puuttuvista YK:n jäsenmaista saadaan liittymään sopimukseen.
Aseriisunta- ja valvontakentällä on myös asioita, joissa Suomi on ollut eturintamassa. Olimme yksi aloitteentekijöistä prosessille, joka käynnisti neuvottelut erityisesti pienaseiden leviämistä jarruttavan asekauppasopimuksen aikaansaamiseksi. Neuvotteluprosessi, jonka tavoitteena on sitova ja kattava Arms Trade Treaty ATT, huipentuu kesällä New Yorkissa pidettävään konferenssiin. Vaikka neuvottelut ovat edenneet myönteisesti on kuitenkin voimia liikkeellä tavoitellun sopimuksen vesittämiseksi. Siksi olen viimeksi äskeisellä Nigerian ja Etelä-Afrikan matkallani pitänyt asiaa esillä ja pyrkinyt vahvistamaan sopimusta tärkeänä pitävien maiden – joihin kaikki Afrikan maat kuuluvat – valppautta ja yhteistyötä vahvan ja kattavan sopimuksen aikaansaamiseksi.
13.1. 2012
ANC 100 vuotta
Etelä-Afrikan African National Congress vietti satavuotisjuhliaan Blomfontainessa. Paikalla oli puolisensataa nykyistä ja entistä afrikkalaista valtionpäämiestä sekä lukematon määrä muita aikanaan apartheidin vastaista kamppailua tukeneita kutsuvieraita. Eurooppalaisten joukossa pohjoismaat olivat parhaiten edustettuina.
Juhlan puitteet ja puheet olivat komeita, mutta niitä leimasi etupäässä taaksepäin katsominen ja liikkeen historian kunniakkadien vaiheiden kertaaminen. Tulevaisuuteen katsominen ja konkretia Etelä-Afrikan ongelmien ratkaisemiseksi jäi vähäisemmäksi, kenties siksi että ANC:n sisällä on myös kasvavassa määrin valtataistelun piirteitä saaneita ristiriitoja tulevaisuuden suhteen. Entisten vapautusliikkeiden on kaikkialla ollut vaikea sopeutua hallitsemisen arkeen tavallisena puolueena monipuoluedemokratian muiden puolueiden joukossa. ANC on säilyttänyt aidon kansansuosionsa täysin rehellisissä vaaleissa ja sananvapauden vallitessa, mutta Etelä-Afrikassakin kasvanut eriarvoisuus ja eliitin korruptionomainen valtaan takertuminen kalvavat sen suosiota, eikä nuoren demagogin Julius Maleman valkoisiin kohdistuva rasistinen retoriikka ole mikään lääke näihin ongelmiin.
Etelä-Afrikka on edelleen Afrikan kehittyneinen ja toimivin valtio ja maanosan johtava maa. Se on alueellinen suurvalta jonka rooli SADC-yhteistyössä on ollut rakentava ja usein myös konfliktien ratkaisemisessa tuloksellinen. BRICS-maiden joukossa maa tavoittelee maailmanlaajuista vaikuttajaroolia ja pysyvää paikkaa YK:n turvallisuusneuvostossa. Laajennetussa ja uudistetussa turvaneuvostossa Afrikka on oikeutettu tällaiseen edustukseen, mutta siitä myös kilpaillaan Afrikan Unionissa. EU on noteerannut Etelä-Afrikan strategiseksi kumppanikseen, mutta ei ole vielä ihan selvää mitä tällä tarkoitetaan. Aito vuoropuhelu ja yhteistyö on molempien kannalta oikea tapa antaa tälle sisältöä.
12.1. 2012
Nigeria on monien jakolinjojen maa, jossa vastakkaisuudet ovat viime viikkoina purkautuneet myös väkivaltaisina ja terrori-iskuina. Mutta Nigeria on myös ollut Afrikan vakaampia demokratioita ja kiitettävä kansainvälinen vastuunkantaja YK:n rauhanturvaoperaatioissa, juuri kautensa päättäneenä YK:n turvallisuusneuvoston jäsenenä ja tärkeänä tukena monille Afrikan rauhanprosesseille. On monia syitä olla huolissaan maan tulevaisuudesta, mutta myös luottaa sen talouteen, demokratiaan ja kykyyn vastata sovinnollisesti ja rauhoittavasti väkivallan lietsontaan.
Nigerian kirous on korruptio, jota öljyrikkaudet myös voitelevat. Ilman sitä Nigerian nopeasti kasvava talous voisi houkutella paljon enemmän maan tarvitsemia investointeja Suomestakin, minkä maan johtokin ymmärtää. Presidentti Goodluck Jonathan tarvitsee viisauden ja tuen ohella myös onnea menestyäkseen hyvissä pyrkimyksissään. Monet maan johdossa luottavat pohjoismaiden pyyteettömään ystävyyteen, tukeen ja osaamiseen eikä heille tule tässä tuottaa pettymystä.
6.1. 2012
Suomi ei ole mitenkään erityisasemassa mm. EU-maita, USA:a ja Kanadaa arvioivassa raportissa, eikä Venäjä ole ainoa maa, joka on esittänyt Suomen ihmisoikeustilanteesta arvioitaan. Tässä raportissa Suomea koskevat huomautukset ovat pääosin asiallisia ja aiheellisiakin, kuten huomiot oikeudenkäyntien kohtuuttomasta venymisestä, maahanmuuttajiin kohdistuvasta syrjinnästä, perheväkivallasta, sukupuolten palkkaeroista, huostaanottojen yleisyydestä tai venäjänkielistä väestöä koskevan kansallisen politiikan puuttumisesta. Näihin olemme Suomessa itsekin toivoneet parannusta.
Pahimmat vaaratilanteet ja hankaluudet ihmisille aiheutuivat sähköverkon pettämisestä, joka jätti enimmillän sadattuhannet kodit ja laitokset pitkäksikin venyneen ajan sähköttä. Energia- ja viestintäverkkoja ylläpitävien ja palveluja tarjoavien yhtiöiden huono palvelukyky on herättänyt jopa Helsingin Sanomat toteamaan sen tosiasian, että "kun yhteiskunnan elintärkeät yhteydet, kuten sähkö- ja puhelinverkot, on annettu yksityisten yritysten liiketoiminnaksi, on turha kuvitella, että voittoa tavoittelevat yhtiöt pitäisivät yllä yhtään parempaa varautumiskykyä kuin on aivan pakko". Tähän voi vielä lisätä, että varautumiskyvyn puutteet eivät ainakaan johdu siitä, etteivätkö näiden yritysten johtajat olisi riittävästi palkinneet itseään mittavilla optio- ja muilla palkkiojärjestelmillä.
29.12. 2011
Tärkeämpi asia on kuitenkin arvioida oikein millainen sopeuttamisen tarve todellisuudessa on ja minkälaisia toimia ja millä aikaperspektiivillä se edellyttää. Tässä suhteessa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan eilen julkaistu puheenvuoro edustaa harvinaista järkeä. Sen peruslähtökohta on, että Euroopan maista vakavaraisimpiin kuuluvaa Suomea ei uhkaa sellainen velkakriisi, että alijäämää pitäisi lähteä kuromaan umpeen sellaisilla edessä olevaa odotettua laskusuhdannetta vauhdittavilla toimilla, jotka vain heikentävät kasvua, kasvattavat työttömyyttä ja merkitsevät siten pitemmän aikavälin kestävyysvajeen kasvattamista. Suomen kaltaisen maan ei tule turvautua finanssipolitiikan kiristystoimiin väärässä suhdannetilanteessa. Lisäsopeutuksen aika tulee sekin kehyskauden loppupuolella, mutta tärkeintä on nyt sitoutua sellaisiin rakenneuudistuksiin, jotka tehokkaasti puuttuvat kansantalouden pidemmän aikavälin kestävyysvajeeseen.
Mitä kestävyysvajeella täsmällisesti tarkoitetaan ja miten se lasketaan on erimielisyyden kohde. Kuitenkaan sitä, että väestörakenteen muutos ja ikääntyminen muuttavat työelämässä ja sen ulkopuolella olevan väestön suhdetta niin, että työsskäyvät saavat elättää paljon suuremman epäaktiivin väestön tulevaisuudessa, ei kukaan voi kiistää. Siitä myös seuraa vääjäämätön tarve työurien pidentämiseen. Suurin erimielisys koskee sitä, edellyttääkö tämä muun ohella myös eläkeiän nostamista. Siitä, mitä muuta rakenneuudistukset tarkoittavat, ei ole kuntauudistusta lukuunottamatta kovin yhteistä käsitystä ja senkin osalta toteutus on vielä hyvin avoin. Näiden rakenneuudistusten joukkoon on myös lisättävä terveydenhoidon rahoitusuudistus, joka takaisi julkiselle terveydenhoidolle riittävät resurssit ja lopettaisi ihmisten eriarvoisuutta räikeästi kasvattavan yksityisen terveyssektorin julkisilla varoilla tapahtuvan lihottamisen.
Kim Jong-il 1942 – 2011
Pohjois-Korea on pitkään oman valintansa mukaisesti ollut maailman sulkeutunein valtio. Tästä on maksettu kova hinta mm. toistuvina nälänhätinä, joita myös Suomi on humanitäärisellä avulla ollut lieventämässä. Mitä maassa seuraavaksi tapahtuu on vaikea ennustaa. Epävarmaksi asemansa kokeva johto voi takertua vielä tiukempaan vallankeskitykseen, eristäytymiseen ja sotilaalliseen agressioonkin, mutta voi myös vähitellen avautua ja suuntautua välttämättömien uudistusten tielle. Näinhän on monien odottamattomaksi mutta mieluisaksi yllätykseksi tapahtunut Aasian toisessa sulkeutuneessa maassa Myanmarissa. Jos Pohjois-Korea on valmis tähän, on EU:nkin oltava valmis siitä tukemaan ja siihen rohkaisemaan, sillä epävakaus Korean niemimaalla on ollut jatkuva uhka laajemmallekin rauhalle maailmassa.
19.12. 2011
Saudi-Arabia on aina ollut maa, jonka demokratia- ja ihmisoikeustilanne ei puoltaisi aseiden vientiä maahan, mutta se on kuitenkin ollut vakaa, rikas ja strategisesti tärkeä öljyntuottajamaa, jota ei ole aina arvioitu samanlaisin kriteerein kuin monia muita maita.
Arabikevään demokratialiike on kuitenkin nyt muuttanut tilannetta ja Saudi-Arabian asevoimat ovat olleet osallisia ainakin Bahrainin demokratiaa vaatineiden mielenosoittajien vastaisissa toimissa. Myös itse Saudi-Arabiassa on ollut mielenosoituksia, joita vastaan asevoimat ovat käyttäneet kuolemantapauksiin johtanutta väkivaltaa. Virallista uutisointia tästä ei ole sallittu, mutta ihmisoikeusjärjestöt ovat niistä kiitettävästi raportoineet.
Tällaisessa tilanteessa on varteenotettava mahdollisuus, että joudumme vielä ennemmin tai myöhemmin vastaamaan kiusallisiin kysymyksiin siitä, miten on ollut mahdollista, että suomalaisia aseita on käytetty demokratiaa ja ihmisoikeuksia vaatineita ihmisiä vastaan.
15.12. 2011
Viimeistään vuonna 2013 käyttöön otettavasta, väliaikaisen ERVV:n korvaavasta Euroopan vakausmekanismista on jo aiemmin tehty päätökset, joita nyt haluttiin tarkistaa kahdelta osin. Yksi oli heikentää siihen sisältynyttä sijoittajavastuuta. Tätä on tulkittu kahdella vastakkaisella tavalla. Suomen tulkinta on, että kyse on vain kosmeettisesta muutoksesta, jolla mahdollistettiin se, että Van Rompoy saattoi kokouksen jälkeen lepytellä markkinavoimia ja vakuuttaa, että sijoittajien (aika vaatimaton) osallistuminen Kreikan velkajärjestelyihin jää poikkeustapaukseksi.
Isompi ongelma on noussut siitä, että EVM:n aikaisempi säädös lainapäätösten yksimielisyydestä muutettiin niin, että päätökset voitaisiin tehdä 85 % määräenemmistöllä. Vaikka ministeritasollakin on käsitteitä sekotettu, ei tässä ole kyse sellaisesta määräenemmistöpäätöksenteosta EU:ssa unionin toimivaltaan kuuluvissa asioissa, jonka laajentamista Suomi on kannattanut ja kannattaa edelleen. Tässä on kyse perussopimuksen ulkopuolisella valtiosopimuksella perustetun rahoitusvälineen päätöksenteosta, jossa EVM:n pääomasta 85 prosenttia maksavat voisivat pakottaa pienemmätkin osuuden haltijat niiden tahdon vastaisesti, esimerkiksi Suomessa ilman eduskunnan päätöstä, osallistumaan lainojen miljardirahoitukseen. Kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että Saksalla, Ranskalla ja Italialla on tällaisiin päätöksiin veto-oikeus, mutta ei pienemmillä mailla.
Tätä Suomen hallitus ja eduskunta eivät ole valmiit hyväksymään. Sillä, pitäisikö tällainen sopimus Suomessa hyväksyä perustuslainsäätämisjärjestyksessä 2/3 enemmistöllä vai riittäisikö yksinkertainenkin enemmistö, ei ole tähän kantaan merkitystä, vaikka jotkut ovat halunneet piiloutua tämän taakse. Siksi sellaisella "luovalla juridisella ratkaisulla" jolla tämä voitaisiin kiertää, on merkitystä vain viestinä sen etsijöiden valmiudesta kikkailla Suomen perustuslailla.
Eurooppa-neuvoston kokous ei muutoinkaan ollut mikään yksiselitteinen menestys. Kuten fb-päivityksessäni eilen totesin: "
Kyse oli laajentumista koskevien päätösten valmistelusta EU:n perjantain päämiesten Eurooppa-neuvoston kokousta varten. Vaikeimmat väännöt käytiin Turkkia ja Serbiaa koskevista muotoiluista. Turkin osalta oli tärkeintä, että maan jäsenyysperspektiivi säilyy uskottavana ja että sitä voidaan hyvässä järjestyksessä viedä eteenpäin, kuten kymmenen EU-ministerikollegan kanssa viime viikolla julkaisemassani yhteisartikkelissa todettiin.
Serbian osalta on kyse konkreettisesta päätöksestä myöntää maalle kandidaattimaan asema, kuten komissio esittää ja Suomi lähes kaikkien jäsenmaiden kanssa kannattaa. Nyt hyväksytty muotoilu jätti lopullisen päätöksen Eurooppa-neuvostolle, mutta on muotoiltu siten, ettei perusteltua syytä evätä tätä Serbialta enää olisi. Tämä on tärkeää ei vain Serbialle vaan koko Länsi-Balkanin ja Euroopan vakaudelle ja kehitykselle. Serbian edistys on ollut kiitettävää ja sen nykyjohto on myös ottanut tärkeitä askelia suhteiden normalisoimiseksi Kosovon kanssa, vaikka kaikki toki ymmärtävät tien EU:n jäsenyyteen olevan vielä pitkä ja mutkainenkin.
Myös Bonnin ja Vilnan kokoukset ovat tärkeitä ja hyödyllisiä. Kansainvälisen tuen Afganistanille ja sen hauraalle vakaudelle ja demokratialle sekä rauhanpyrkimyksille ja sovinnolle on jatkuttava vuoden 2014 jälkeenkin. Jos näin ei käy, niin pahiten uhattuna ovat silloin Afganistanin naisten ja tyttöjen oikeudet ja mahdollisuudet.
ETYJ:n osalta kannattaa lainata juuri tätä kirjoittaessani puheenvuoronsa päättänyttä Australian ulkoministeri Kevin Ruddia, joka kertoi panneensa merkille, että Euroopassa ETYJ:n väheksyntä on miltei muodikasta, mutta aasialaisena hän ei tähän yhdy, sillä se mitä heidän maailmankolkastaan puuttuu ja jota siellä tarvittaisiin, on ETYJ:n kaltainen järjestö.
Hyvää itsenäisyyspäivää Vilnasta!
6.12. 2011
